(tuolta löytyy kaikki edelliset --->)

PÄIVÄ 2

Asukit heräsivät yksitellen ja kävi selväksi se, ettei porukka ollut kovin häveliästä. Eivät edes ne, joita alun perin luulin ujoiksi. Eivät varsinkaan he.

Malik pysytteli jälleen omissa oloissaan ja annoin hänelle vihdoin jonkin kirjan, johon raapustaa niitä muistiinpanoja, ettei tarvitse lappuja kerätä ympäri taloa. Pitää vain vahtia, mihin mies aina kirjan laittaa. Itse hän ei muista sellaista omistavansa.

Huoneet ovat hyvin äänieristettyjä, mutta nyt vihdoin nukkumaan päässyt Shawn taisi nähdä painajaista pianosta… Tai siis sen poliisiautoa imitoivista äänistä. Huuteli välillä jotain veljistä, tarkoittaakohan se hänen entisiä rikoskumppaneitaan?

Vihreälasinen teki paluun, mutta nyt en edes huomioinut häntä. Ehkä se taktiikka toimisi paremmin kuin huutaminen.

Näin vain jälkimainingit… Mutta uskoin sängyn kunnon ja Ronaldin asun perusteella tietäväni, että en halua nukkua seuraavaakaan yötä siinä sängyssä. En halunnut toisaalta valittaakaan, kun toisaalta, eikö sekin ole yksi simin perustarpeista? Tuota… Tiedätte mitä tarkoitan, mutta… ääh. Ehkä minun ei pitäisi ottaa kantaa tällaisiin. Kunhan kaikki ovat vain mahdollisimman tyytyväisiä.

Anteeksi Will rakas pääset kohta. Mutta Will valitti kuin pikkupoika… Lääkkeet. Mene nyt pois ovelta vinkumasta Will, Malik huutelee pahasti jotain silminnäkijöiden hoitelusta se taitaa edelleen raapustaa ylös siellä nurkassa jotain salaista.

En varmaan vaikuttanut ihan täysijärkiseltä… Mutta vesitarpeen täyttäminen sateessa on halvempaa kuin suihkussa käyminen. Lisäksi minun oli pakko liikkua jotenkin, muuten juurtuisin paikalleni.

Malik etenkään ei tainnut arvostaa sitä, että oikeastaan vain osa talon asukkaista siivosi. Nytkin hän syytti Lucya ja Ronia myrkytysyrityksestä, kun nämä istuivat tuntitolkulla pöydässä siivoamatta lautasiaan.

Sitä näkyä en olisi halunnut nähdä enkä kuulla. Ronald soitti huonoiten kaikista tähän mennessä, Lucy lauloi mukana muka herkästi ja näin liikaa paljasta pintaa…

Malik ei ollut aiemmin tehnyt ruokaa ja se oli niin hyvää, etten voinut vastustaa kiusausta. Lisäksi ajattelin, että voisin tutustua Malikiin vähän paremmin. Vielä mitä. Mies ilmoitti syövänsä vain itse tekemäänsä ruokaa ja syövänsä yksin, jottei kukaan voisi myrkyttää hänen ruokaansa. Colline tarvitsi maanittelua ennen kuin suostui jatkamaan hyvin alkanutta siivousoperaatiota. Ei se ollut valittava koiranpentu vaan piano joka siellä ulvoi jonkun rääkättävänä taas.

Yritin saada rahaa kaivamalla, jos maan alta löytyisi jotain. Yhtä kiveä ei kannattanut edes myydä. Mutta olin epätoivoinen…

Sillä vaikka hullut osasivat pitää itsensä hengissä ja jopa elinympäristönsä suhteellisen siistinä, minun piti hoitaa kaikki muu. Kuten laskut. Eikä ollut rahaa. Lehdet käpristyivät jo pelkästään sen takia.

Utelias ohikulkija lähti pian jatkamaan matkaa, kun Malik alkoi sisällä räyhätä jotain murhayrityksestä. Miehen ansioksi täytyy myöntää, että kuulin sekaisin simlishiä ja arabiaa. Kertoo ehkä jotain Malikin menneisyydestä. Mutta joka tapauksessa piti mennä rauhoittelemaan tilannetta ja maanittelemaan säikähtänyt Will pois sängyn alta, oikeastaan myös Colline oli ollut siellä etsimässä kadonneita lemmikkienleluja ja ne kaksi olivat jumissa. Laskut saivat odottaa hetken.

Osa porukasta alkoi herätä vasta nyt. Liityin epävarmana seuraan, vaikken ollut varma, haluanko kuulla juuri sen miesten välisen keskustelun. Kerrankin ne juttelivat samasta aiheesta, mutta… Noh, Collinen kikattelu taustalla ei auttanut asiaa.  Ja taas ne olivat tehneet lisää ruokaa jos nyt möykkyisiä rinkeleitä voi ruoaksi sanoa. Keittiö oli kuin pommin jäljiltä.

Hymyilin ja ajattelin positiivisesti. Niin siitä taas selvisi. … Mitä edes on positiivisesti ajattelu? Ehkä kun vain keskityn hokemaan tiettyjä sanoja itselleni saan ajatukset pois muusta…

Toistaiseksi asukkaat tulivat edelleen yleisesti hyvin toimeen keskenään. Ainakin naiset. Tai siis Gwen ja Colline. Niillä oli ainakin yksi yhteinen puheenaihe… Melkein. Jos nyt koiranpentujen ja lasten kasvatusmetodeja voi niputtaa samaan kategoriaan.

Minä liimauduin kaukoputkeen viimeisten auringonsäteiden ajaksi. Aurinko lämmitti jos sisätilojen tapahtumat välillä kylmäsivätkin.

Ja ne tekivät ruokaa koko ajan lisää. Aika lailla sama meno kuin edellisenä päivänä. Sentään ei keittiö syttynyt tuleen.

Sitten tapahtui jotain uutta ja masentavaa. En tiedä mistä ne itiöt tulivat, mutta ne saivat tuntemaan itseni heti vähemmän simimäiseksi, takapakkia itsepsyykkaukseen siitä että asiat voisivat vielä palata normaaliksi.

Onneksi kukaan muu ei huomannut, ehkä se oli vain harhaa.

Toisaalta vessan ja peseytymistilan kunto alkoi huolestuttaa minua. Muualla kyllä siivotaan mutta sinne ei kukaan mennyt.

Illalla mielialani parani hieman, kun yksi edellispäivän vieraista soitti ja kysyi kuulumisia. Onneksi Gwen oli se, joka vastasi puhelimeen. Hän oli tainnut olla joku sihteeri joskus ja osasi automaattisen kohteliaasti ohjata puhelun minulle. Sitten hän siirtyi konttaamaan pitkin seinänviertä tarkastaen, ettei poika ollut piirtänyt päivän aikana mitään sinne.

Lucy taisi viettää puolen yötä kaapaten ulkoavaruuden vakoilijoita purkkiin.

Minä taas siirryin viettämään yön kasvihuoneessa. Sisällä alkoi olla taas vähän epämiellyttävää.

Ymmärrän kyllä, että päivällä on niin kuuma, että yksi jos toinenkin haluaa kulkea vähissä vaatteissa. Mutta eikö edes yöllä voisi laittaa enemmän vaatetta päälle? Alusvaatteista oli tullut yleinen muotivillitys.

Lucy löysi todella kaukoputken ilot ja tuijotteli sitten loppupuoliskon yöstä taivaalle puhuen jotain vastavakoilusta.

Lopulta ruoan tuoksu houkutteli minut sisälle. Olihan sitä pakko vähän olla sosiaalinen muiden asukkaiden kanssa, etteivät luulisi minua vain vieraaksi. Mutta se oli vähän kiusallista, kun ei tiennyt minne olisi voinut katsoa. Ja koko ajan huolehdin lisäksi ruokien ainaisesta pitämisestä pöydällä hienon jääkaappimme sijaan. Ruokamyrkytys tästä nyt vielä puuttuisi.

Kannattaa pitää varasi, Colline… Ronald löysi uuden kohteen.

Mitä lääkkeitä ne olivatkin sitten ottaneet, annostus oli yhteinen ja liian iso… Pitäisi katsoa listat läpi aamulla.

Kumma kyllä Shawn alkoi soittaa jo oikein hyvin. Hänen soittoaan käytiin jopa kehumassa ja Gwenkin myönsi tappionsa. Sitä oli kiva kuunnella ja katsella…

Lopulta älysin, etten ollut nukkunut lainkaan tarpeeksi normaalille simille. Shawnin soitto oli rauhallista ja unettavaa, iso makuuhuone vapaana ja aurinkolamppu päällä. Se oli rauhallisin lepohetki tähän asti. Toinen päivä oli vähän ensimmäistä siedettävämpi.

....