(aiemmat osat yms. löytyvät tuolta noin --->)
4. PÄIVÄ
Aamut ovat lempihetkiäni. Kaikki on vielä rauhallista ja porukka on levännyt ja hyvällä tuulella.
Jos ei siis oteta lukuun vessaan vinkuvaa Williä. Anteeksi, mutta sinä saatat pitää aamusuihkuista mutta minä tarvitsen niitä pysyäkseni hengissä.
Sitten alkoikin näkyä huonoja merkkejä viitaten hullujen mielentilaan. Huolestunutta mutinaa ympäri taloa. Talon uutuuteen oli jo totuttu ja vanhat ongelmat palasivat mieleen.
Shawn alkoi tulla myös huonommin toimeen muiden kanssa. Päivän alamäki jatkui. Syytti kaikkia kielikelloiksi ja jepareiden veljeilijöiksi tai kelvottomiksi laiskoiksi lusmuiksi… Kuin olisimme kaikki vain hänen käskyläisiään.
Sentään Lucy pelasti minut sillä kertaa Shawnin raivolta törkimmällä yllättyneen puolialastoman miehen pois paikalta. Se ei kyllä ainakaan parantanut kenenkään välejä.
Lucy suuntasi kaukoputkelle kuten tavallista, hänen pikkuisensa. Niin Lucy sitä kutsui ja siveli niin, että Ronald näytti tulevan kateelliseksi… Kaukoputkelle. Minä yritin olla vilkuilematta liikaa ja keskityin pitämään itseni kunnossa. Oli pelottavaa huomata, miten paikalleen juurtuminen oli oikeasti uhkana.
Ensimmäisten päivien siivousinto näytti tekevän onneksi paluun. Juuri, kun en meinannut enää erottua vihreästä suihkun seinästä.
Mutta aina, kun jotain hyvää tapahtuu, tapahtuu jotain masentavaakin… Mikä laki sellaiseen on, jokin tasapainon laki? Tarkoitan siis, kaikki alkoivat oikeasti olla huolissaan tavoitemittaristaan.
Ja vihreälasisen räyhääminen ei yhtään parantanut tunnelmaa.
Niin siitä vuoristoratatasapainoteoriasta… Yllätyin kuullessani sen äänen ja vielä kahteen kertaan. En olisi saanut varmaan rikkoa sellaista yksityistä hetkeä, mutta…
Olin vain vilpittömästi onnellinen niiden kahden puolesta. Jos Lucyn ja Ronaldin suhteessa onkin jotain epäiltävää, niin nämä kaksi rakastivat toisiaan todella.
Awwawawaw ja sitten pois ennen kuin paljastun tai näen jotain liian yksityistä.
Shawnin välit muiden kanssa huononivat vain. Jos minä pystyinkin kuuntelemaan kaikkien juttuja nyökkäillen ja hymyillen olivat ne sitten kuinka päättömiä tai tyhjänpäiväisiä tahansa, Shawnilla ei riittänyt sellaiseen kärsivällisyys. Hän ei suostunut menemään katsomaan jotain Gwenin olematonta vauvakuvakansiota ei sitten millään.
miinusmiinus. Ja sitten voisivat edes yrittää väistää, kuihdun kuoliaaksi ellen pääse suihkuun.
Kuinkakohan monta aivosolua minulta on jo kuollut tällaisten näkyjen takia?
Kun mietin, kumpi oli enemmän allapäin lyhyen sananharkan takia, päätin mennä piristämään Gweniä. Se oli helpompaa ja Gwen ei voisi olla vaarallinen suuttuessaankaan. Juoruilu onnistuu aina meiltä naisilta mielentilasta riippumatta.
Jos minä luulinkin olevani kovilla, Shawnin huudosta päätellen tältä taisi kuolla koko toinen aivopuolisko. Kerrankin minun kävi oikeasti sitä miestä sääliksi… Ja Ronald sai porttikiellon pesualtaalle.
Onnittelutrendi jatkui ja aiheet kävivät koko ajan kummallisemmiksi…
Sentään minä kerään vielä katseita, mutta ei oikein oikeannäköisiltä tyypeiltä.
Pallonheittely oli vielä muistissa ensimmäiseltä päivältä. Se on näköjään varautuneille hyvä ensimmäinen tutustumiskeino ja osa talon asukeista on vielä kuin vieraitaan toisilleen. Malik ja Colline tulivat toimeen höpöttämällä molemmat omia juttujaan, mutta kai se yhdessä puhuminen jos vain omastakin aiheesta yksin on jotenkin sosiaalista.
Colline oli ulkona ja jouduin todistamaan tämän… Juuri kun pääsin kehumasta paria. Nyt haistan ikävyyksiä. En silti puuttunut asiaan vielä, eihän kukaan kärsinyt. Ja Will taisi olla vain kohtelias.
Shawn kieltäytyi nukkumasta Gwenin kanssa samassa sängyssä. Se saattoi johtua aivan hyvin päivän aiemmasta riidasta, mutta toisaalta olin jotenkin tyytyväinenkin… Minun seura kelpaa äkäpussille, mutta ei muiden. Tai ainakaan Gwenin.
Colline tuli kesken kaiken antamaan minulle suukon poskelle! Se taisi olla vain ystävällinen teko, ainakaan Will ei näyttänyt pistävän lainkaan pahakseen. Taisin vihdoin saada jotain kiitosta hoivaamisesta, hullut eivät vain oikein osaa ilmaista sitä.
Ainakaan suukko ei ollut epäilyttävämpää kuin Shawnin onnittelunaihe… Jo toistamiseen.
Tunteet saattoivat olla molemminpuolisia Collinen reaktion huomioon ottaen. En tiedä, ehkä olin vähän kateellinen. Se ainoa, jota olen päässyt vähän lähemmäs, onkin kysyttyä tavaraa.
Mutta minulle Shawn ei sitten lämmennytkään, kun yritin vähän tavallista lähempänä aloittaa puheenaihetta. Taisi pelätä vain, että karkaan päälle. Minua nolostutti, vaikka todennäköisesti kukaan tilanteen todistajista ei muistaisi sitä enää huomenna. Lääkkeet.
Sinä yönä pojat valvoivat myöhään, ja kyllähän niistä jonkinlaista seuraa sai, vaikka jutuista ei ymmärtänyt taaskaan mitään. Shawn puhui taas veljistä… tai veljestä. En tiedä. Ja jostain keikasta. Mutta vaikka sanat hyppivät miten sattuu, Shawn oli tavallista vakavampi. Niin minäkin kuunnellessani, kunnes juttu loppui kesken haukotukseen. Sitten Shawn ei jatkanutkaan enää siitä.
Colline ja Gwen näyttivät onneksi tulevan edelleen hyvin toimeen. Hyvä vain mitä enemmän porukka suostuu nukkumaan samassa sängyssä, yöpymisjärjestelyt helpottuvat. Kuten ilmeisesti elämäkin talossa joka päivän jälkeen.
Kommentit