Oikeasti, miksei voi olla jotain hormoneja hillitseviä lääkkeitä myös? Porukoilla pysyisivät vaatteet päällä ja tappeluita olisi vähemmän, ainakin miesten välillä. Mitä eläimiä, koko sakki.

Ronald ja Will tuntuivat olevan niskan päällä vuorotellen. Antoivat siis toisilleen aina aiheen uusintatappeluun. En enää jaksanut kiinnittää huomiota koko touhuun. Aina jompikumpi oli syyttämässä toista ja itkemässä tai lällättelemässä kuin lapset… Ehkä se päätös kostautuisi vielä. Löytäisin jommankumman vielä hengettömänä jostain.

Ehkä siis muuttaisin päätöstäni, nyt kun sairastaminen ei koko ajan hankaloita oloa tai sumeuta ajatuksia. Ja niin, puoleksi kasveilla kun on sellainen ärsyttävä kutina sivuoireena. Nyt vasta jälkeenpäin huomaa, kuinka vaikea oli keskittyä mihinkään. Pitäisi kai todella mennä tarkistamaan, että kaikki ovat hengissä ja talo pystyssä. Jää sinä Colline tänne lepäilemään ja tervehtymään… Äläkä tartuta enää muita.

Malik ainakin oli ajautunut jossain vaiheessa keittiöön. Jääkaapissa oli mielestäni kohtuullisesti ruokaa, mutta Malik oli nähtävästi sitä mieltä, että on nälänhätä ja ruokaan pitää ravintoarvojen kohentamisen vuoksi lisätä heinää ja hiekkaa. Perusselviytymiskeinoja katsos. Shawn odotti innoissaan ruokaa, vaikka haju oli kamala ja koko mössö oli yksi palanut möykky. Ja arvatkaa kuka siivoaa.

Yritin pitää yhteyksiä harvoihin ulkopuolella oleviin tuttuihin, mutta se oli vaikeaa, kun Gwen valitteli samaan aikaan siitä, että poika oli liian myöhään ulkona kohta tulee pimeä ja sudet voivat syödä tai tulee joku lastennappaaja. Gwen rakas juurihan me heräsimme aurinko on vasta noussut. Gwen ei ollut vielä kertaakaan niin pahasti eksynyt menneeseen, minun oli pakko lopettaa puhelu kesken ja mennä rauhoittelemaan. Nainen ei antanut minun edes siivota ilmeisesti pari päivää vanhoja ruokia pois pöydältä, koska pojalla olisi varmasti nälkä kun tämä tulisi ulkoa leikkimästä.

Jos ennen suht vakaa Gwen oli hervahtanut sellaiseen kuntoon niin entäs muut?

plusplus

Minusta tuntuu, että parit joilla meni hyvin pitivät toisiaan suht hyvin kiinni todellisuudessa.

Arvostaisin vain sitä, että ne eivät tekisi kaikenlaista koko ajan ja kaikkialla… Tai siis lähinnä talon parhaassa sängyssä jossa muutkin haluavat nukkua tai keittiössä, jossa yritetään syödä ja pitää ruokahalua yllä. Tai siis minä vain lähinnä aina juon ja juon vettä. Aavikolla oli alkanut olla kuuma viime aikoina. En olekaan vielä kokenut kesää. Hui kauhea.

William yritti piristää Lucya joka mökötti tai itki vain koko ajan jossain. Jotain lukuisista ystävistään (joilla on tosi kummalliset nimet) Will selitti. Colline ei halunnut jakaa poikaa senkään vertaa vaan veti tämän mukanaan siihen isoon makuuhuoneeseen ja sulki oven mennessään. Harmi, ettei äänieristys ole talossa kohdallaan…

Yskäepidemia jatkuu… Se huono puoli pareissa on. Ne tartuttavat aina toisensa.

Kerroinko jo, että parit piristävät toisiaan? Noh, sen huomasi siitäkin ikävä kyllä, että aina yksin ollessa niillä alakulo iski kahta kauheammin. Kun toisaalta ei sitä voi kiinni toisessa koko ajan olla. Sitten ne saattoivat pyöriä ympäri taloa toistensa perään ulvoen kuitenkaan löytämättä toisiaan… Kuin olisivat välillä toisessa ulottuvuudessa. Se oli vähän pelottavaakin.

Oijoi, Lucy taisi kuitenkin yrittää kiittää Williä aiemmasta piristysyrityksestä, mutta pojan makuun turhan intiimisti. Ja sitten sattui Collinekin olemaan paikalla ja siitäkös riemu repesi. miinusmiinusmiinusmiinusmiinusmiinus

Ilmeet kertovat kaiken.

Tytöt riitelivät ja tiuskivat toisilleen aikansa. Joo tiedetään että kenelläkään täällä ei ole sormusta sormessa mutta ei se anna silti mitään vapauksia enää tähän maailmanaikaan… Olin kyllä täysin Collinen puolella. Tai siis seurasin tapahtumia hiljaa kauempaa nurkalta. Naisten tiuskinta yltyi huudoksi ja rääkymiseksi ja tuuppiminen tönimiseksi ja lopulta vaatteiden ja hiusten kiskomiseksi. Pojatkin pysyivät säikähtäneinä ja neuvottomina kauempina. Kyllä naisen raivo oli kamala. Mutta surullisinta oli, että jutuista päätelleen naiset olivat enemmän tässä maailmassa kiinni ja vielä yhtä aikaa kuin vielä aiemmin koskaan.

Jälkeenpäin itkettiin ja köhittiin keittiössä. Nyt varmasti meni kaikilta ruokahalu ja ruoka saastui.

Sentään Ronald ei saanut kuulla Lucyn pienestä syrjähypystä ja viettämällä aikaa miehen kanssa pitkästä aikaa Lucykin näytti vähän piristyvän. Ronaldille ainakin hänen hellät huomionosoituksensa kelpaavat koska vain. Silti, Lucy oli tehnyt sen verran lähtemättömän vaikutuksen (pahassa mielessä) talon muihin asukkaisiin, etteivät ne uskaltaneet mennä yhtä aikaa keittiöön naisen kanssa. Minun piti hipsiä hakemaan ruokaa kaikille jääkaapista.

”Noin nyt on massu täynnä eikö olisi aika mennä nukkumaan? Näkemään kauniita unia.” Sinä iltana kaikki olivat tavallistakin avuttomampia. Melkein piti yksitellen syöttää ja laittaa nukkumaan. Ne olivat niin masentuneita ja jotkut kaupan päälle sairaitakin. Shawn oli ehkä kaikista veltoin.

”En mä mitään kauniita unia näe. Tai no kyllä Sethin pään sisälmykset aika kauniisti levisi seinälle”, Shawn mutisi puoliksi hymyillen. En tiennyt kenestä Shawn puhui. Näin vain sumeat kuumeiset ja vetistävät silmät. Ei, Shawn oikeasti itki vaikka hymyili samalla. Olin yrittänyt olla kuuntelematta hullujen juttuja liikaa, kun ikinä ei tiedä ovatko ne totta vai ei. Pitäisikö sääliä vai ohittaa vain. Mutta nyt…

”Gwen olisitko kiltti ja hakisit Malikin tänne?” Gwen näytti olevan ärtyisällä päällä ja repi kaappien sisälmyksiä ja petivaatteita lattialle kuin etsien jotain. Mutisi jotain tuhmista pojista ja niiden lehdistä. Mutta kyllä Gwen vilkaisi minua nyökäten ennen kuin katosi oven paiskaten. Tai sitten olin vain toiveikas…

Malik ei ehtinyt ajoissa. En ollut vielä kertaakaan nähnyt kunnon hermoromahdusta talossa… Mutta kai tunnistaisin siitä kielivät merkit paremmin jatkossa. Oli se surullista katsottavaa kun ei mitään voinut tehdä. Shawn mutisi jotain kamuista kavereista hei tulkaa takaisin ei me nyt tämän takia anneta periksi kyllä tää tästä me pärjätään yks keikka hei jäbät yks ai miten niin no hei hei mennään sitten tuitui

Kyllä Gwen ilmeisesti lopulta löysi Malikin, mutta ne keskittyivät vain kauhistelemaan haisevaa Shawnia. En minäkään jaksaisi niin huolehtia hygieniasta jos olisin yhtä masentunut ja sairas.

Lopulta Shawn itse kömpi seisomaan kun kukaan ei uskaltanut lähestyä, minä ikävä kyllä mukaan lukien. Hullutkin tajusivat, että tässä oli vielä hullumpi. Shawn oikeasti jutteli jonkun näkymättömän kanssa, kiitti vuolaasti ja vaikutti kättelevän oikein kaksin käsin.

Malik oli oudon kylmä, puhui jotain tehtävää vaarantavasta heikosta yksilöstä ja meni vain menojaan. Lopulta minä autoin Shawnin viileään suihkuun kunhan Colline ikuisuuden jälkeen tuli sieltä. Nainen selitti vain, että koiran oksennuksen hajua on vaikea pestä pois. En halua tietää enempää, sillä ei täällä oikeasti koiria ole. Peittelin sinä iltana itsekseen mutisevan ja sikiöasentoon käpertyvän miehen sänkyyn kuin lapsen. Minunkin mieleni oli maassa enemmän kuin vielä aiemmin. Ensimmäistä kertaa aloin miettiä, että entä sitten kun pääsen pois? Mitä näille simiraunioille käy?