11. PÄIVÄ

Etenin vihdoin vähän lisää urallani viimeaikaisista vastoinkäymisistä huolimatta ja työnkuvani muuttui. Työasuni vain on sellainen, että pitänee jatkossa yrittää pukea se päälle vasta autossa matkalla… Nimittäin minut nähdessään Lucy luuli avaruusolentojen vihdoin hyökänneen, Malik alkoi höpistä jotain salaisesta uudesta aseesta, Colline alkoi jostain syystä palvoa minua jumalana, Gwen hätisti minut kiivaasti pois peläten minun olevan huonoa seuraa pojalleen, Will yksinkertaisesti vain säikähti niin että yritti kiivetä jääkaapin päälle piiloon ja Shawn… Shawn meinasi saada uuden hermoromahduksen. Ai niin, Ronald alkoi vihjailla jotain fetisseistä. Se oli melkein kauheinta.

Malik sai ensimmäisten päivien siivouspuuskan jälleen. Shawn olisi kaivannut kovasti seuraa (älkää ajatelko liikaa minkälaista miehen asun... tai sen puuttumisen myötä sitä varmaan voisi... eih, unohtakaa), mutta ilmeisesti siivoaminen tuli ensin.

Minua vähän jännitti yleensäkin, miten kaikki pärjäisivät taas keskenään ilman minua. Colline ja Lucy eivät olleet ottaneet enää uudestaan yhteen vaikka heittivät toisilleen välillä murhaavia katseita, niskalaukauksia. Puuttuu enää villi länsi, se musiikki ja ohi pyörivä puskapallo...

Shawn ja Malik viettivät vihdoin aikaa keskenään taas, Shawn piristyi silminnähden. Suihkujono venyi eräiden muidenkin romanttisten hetkien takia…

Williamilla ja Ronaldilla oli menossa vähän samanlainen hiljaisen kylmän vihan suvantohetki kuin naisilla. Onneksi Ronald keskittyi niin syömiseen ja television saippuaoopperaan, ettei huomannut Williä vaikka tämä kuinka yritti provosoida toista…

Vihreälasista ei ole näkynyt muuten vähään aikaan. Ainakaan minä en ole nähnyt. Tosin töistä palattuani Lucy mutisi kummallisia ulkoavaruuden vihreämulkosilmäisistä moppitukkaisista vakoojista ja salaliitoista. Epäilin tunnistavani kuvailut.

Yritin varovasti mennä varmistamaan epäilyjäni Lucyltä, mutta sitten taas jonkun pinna katkesi. Pitäisi odottaa vähän aikaa ennen kuin voi mennä laittamaan ruokaa porukoille.

Illalla kuultiin vähän lisää välien selvittelyjä. Tällä kertaa Colline syytti Lucyä koiranruokien piilottamisesta. Ja Lucy selitti itkien ja valittaen jotain viattomasta pienestä sisäpiirin kokeilusta ja koodaamisesta, paljastussivuista vain, tuomiopäiväkuhinasta, ei hän halua siitä mitään isoa bisnestä. Ne olivat ihan eri aallonpituudella, mutta kyllä siitä taas sai riidan aikaan.

Malik jatkoi oudolla tavalla toisiin tutustumista, tällä kertaa oli Ronaldin vuoro. Ihan hyvä, ne kaksi olivatkin vielä vähän vieraita toisilleen. Toistaiseksi Lucy näytti taustalla läksyttävän Collinea siihen malliin, ettei Ronaldin tarvinnut keskeyttää tutustumistuokiota avuksi rientämistä varten.

Älysin vihdoin, että papereita ja kyniä oli kadonnut myös Gwenin toimesta. Nainen kirjoitti päiväkirjaa, oli kirjoittanut siitä lähtien kun lapsena kynä pysyi kädessä, mutta tietenkin piilotti kaiken hyvin. Kuulin vain yhtenä iltana, kun Gwen ei ilmeisesti löytänyt enempää irtopapereita ja pyöri ympäri taloa itsekseen voivotellen. Päätin lahjoittaa naiselle tyhjä kirjan tarkoitusta varten. Gwen ilahtui todella kovasti, halasi oikein minua ja istahti heti kirjoittamaan. Sellaiset pienet hetket kun oikeasti saan yhteyden johonkin talon asukkaaseen ja tunnen olevani avuksi… Ne auttavat minua jaksamaan enemmän kuin olisin osannut arvioidakaan.

Minusta tuntuu, että Shawnille olisi tehnyt hyvää päästä myös johonkin kunnon töihin. Olisi ajatukset muualla ja mies saisi vähän kohennettua tavoitemittarinsa tilaa. Mutta toisaalta Shawn oli niin epävakaa että olisi saattanut alkaa uhkailemaan kanssatyöläisiä paperiveitsellä jos huomaisi eväidensä vähän vaihtaneen paikkaa jääkaapissa…

Ilta oli yllättävän viileä, vetäydyin kasvihuoneeseen koska siellä oli melkein lämpimämpää ja muutenkin sopivampi ilmasto minulle. Hetken aikaa oli rauhallista, sain joogata rauhassa, mutta juuri sinä iltana osa taisi muistaa pallonheittelyn ilot ja päätin palata sisälle jos siellä olisi sittenkin rauhallisempaa.

Totta tosiaan, Malikin saavuttua myös ulos pallonheittelypiiri vain kasvoi…

Gwen oli lopettanut päiväkirjan kirjoittamisen ja päätti ilmeisesti myös kehittää kuntoaan ja käydä kirjaimellisella happihyppelyllä. Noh, ainakin sain olla rauhassa, vaikka kai minun olisi pitänyt ennemmin käydä hakemassa ne kaikki pois ulkoa tekemästä älyttömyyksiä ja kaikkea… Noh, hullua. Mutta tältä täytyi vanhemmista tuntua, oli välillä hyvä olla rauhassa vaikkakin vähän huonolla omatunnolla. Kohta ne tulisivat joka tapauksessa nukkumaan.

Kyllä minä ne siinä vaiheessa hain pois, kun kuulin sisälle asti tarkasti onnittelujen aiheet. Kyllä, ne häröimmätkin kohdat soo soo pojat tässähän punastuu vaikka en oikeastaan ole varma kuinka terveellistä se on minulle mitä edes suonissani kiertää… Melkein ehdin jo tottua uuteen ulkomuotooni mutta sitten taas jotain uutta pomppaa mieleen. Pitäisi puurtaa töissä enemmän, jotta joskus voisi parantuakin… Mutta sitten pääsisin pois täältä. Joutuisin pois täältä. Ajattelenko oikeasti niin?

Oikeasti, miksei voi olla jotain hormoneja hillitseviä lääkkeitä myös? Porukoilla pysyisivät vaatteet päällä ja tappeluita olisi vähemmän, ainakin miesten välillä. Mitä eläimiä, koko sakki.

Ronald ja Will tuntuivat olevan niskan päällä vuorotellen. Antoivat siis toisilleen aina aiheen uusintatappeluun. En enää jaksanut kiinnittää huomiota koko touhuun. Aina jompikumpi oli syyttämässä toista ja itkemässä tai lällättelemässä kuin lapset… Ehkä se päätös kostautuisi vielä. Löytäisin jommankumman vielä hengettömänä jostain.

Ehkä siis muuttaisin päätöstäni, nyt kun sairastaminen ei koko ajan hankaloita oloa tai sumeuta ajatuksia. Ja niin, puoleksi kasveilla kun on sellainen ärsyttävä kutina sivuoireena. Nyt vasta jälkeenpäin huomaa, kuinka vaikea oli keskittyä mihinkään. Pitäisi kai todella mennä tarkistamaan, että kaikki ovat hengissä ja talo pystyssä. Jää sinä Colline tänne lepäilemään ja tervehtymään… Äläkä tartuta enää muita.

Malik ainakin oli ajautunut jossain vaiheessa keittiöön. Jääkaapissa oli mielestäni kohtuullisesti ruokaa, mutta Malik oli nähtävästi sitä mieltä, että on nälänhätä ja ruokaan pitää ravintoarvojen kohentamisen vuoksi lisätä heinää ja hiekkaa. Perusselviytymiskeinoja katsos. Shawn odotti innoissaan ruokaa, vaikka haju oli kamala ja koko mössö oli yksi palanut möykky. Ja arvatkaa kuka siivoaa.

Yritin pitää yhteyksiä harvoihin ulkopuolella oleviin tuttuihin, mutta se oli vaikeaa, kun Gwen valitteli samaan aikaan siitä, että poika oli liian myöhään ulkona kohta tulee pimeä ja sudet voivat syödä tai tulee joku lastennappaaja. Gwen rakas juurihan me heräsimme aurinko on vasta noussut. Gwen ei ollut vielä kertaakaan niin pahasti eksynyt menneeseen, minun oli pakko lopettaa puhelu kesken ja mennä rauhoittelemaan. Nainen ei antanut minun edes siivota ilmeisesti pari päivää vanhoja ruokia pois pöydältä, koska pojalla olisi varmasti nälkä kun tämä tulisi ulkoa leikkimästä.

Jos ennen suht vakaa Gwen oli hervahtanut sellaiseen kuntoon niin entäs muut?

plusplus

Minusta tuntuu, että parit joilla meni hyvin pitivät toisiaan suht hyvin kiinni todellisuudessa.

Arvostaisin vain sitä, että ne eivät tekisi kaikenlaista koko ajan ja kaikkialla… Tai siis lähinnä talon parhaassa sängyssä jossa muutkin haluavat nukkua tai keittiössä, jossa yritetään syödä ja pitää ruokahalua yllä. Tai siis minä vain lähinnä aina juon ja juon vettä. Aavikolla oli alkanut olla kuuma viime aikoina. En olekaan vielä kokenut kesää. Hui kauhea.

William yritti piristää Lucya joka mökötti tai itki vain koko ajan jossain. Jotain lukuisista ystävistään (joilla on tosi kummalliset nimet) Will selitti. Colline ei halunnut jakaa poikaa senkään vertaa vaan veti tämän mukanaan siihen isoon makuuhuoneeseen ja sulki oven mennessään. Harmi, ettei äänieristys ole talossa kohdallaan…

Yskäepidemia jatkuu… Se huono puoli pareissa on. Ne tartuttavat aina toisensa.

Kerroinko jo, että parit piristävät toisiaan? Noh, sen huomasi siitäkin ikävä kyllä, että aina yksin ollessa niillä alakulo iski kahta kauheammin. Kun toisaalta ei sitä voi kiinni toisessa koko ajan olla. Sitten ne saattoivat pyöriä ympäri taloa toistensa perään ulvoen kuitenkaan löytämättä toisiaan… Kuin olisivat välillä toisessa ulottuvuudessa. Se oli vähän pelottavaakin.

Oijoi, Lucy taisi kuitenkin yrittää kiittää Williä aiemmasta piristysyrityksestä, mutta pojan makuun turhan intiimisti. Ja sitten sattui Collinekin olemaan paikalla ja siitäkös riemu repesi. miinusmiinusmiinusmiinusmiinusmiinus

Ilmeet kertovat kaiken.

Tytöt riitelivät ja tiuskivat toisilleen aikansa. Joo tiedetään että kenelläkään täällä ei ole sormusta sormessa mutta ei se anna silti mitään vapauksia enää tähän maailmanaikaan… Olin kyllä täysin Collinen puolella. Tai siis seurasin tapahtumia hiljaa kauempaa nurkalta. Naisten tiuskinta yltyi huudoksi ja rääkymiseksi ja tuuppiminen tönimiseksi ja lopulta vaatteiden ja hiusten kiskomiseksi. Pojatkin pysyivät säikähtäneinä ja neuvottomina kauempina. Kyllä naisen raivo oli kamala. Mutta surullisinta oli, että jutuista päätelleen naiset olivat enemmän tässä maailmassa kiinni ja vielä yhtä aikaa kuin vielä aiemmin koskaan.

Jälkeenpäin itkettiin ja köhittiin keittiössä. Nyt varmasti meni kaikilta ruokahalu ja ruoka saastui.

Sentään Ronald ei saanut kuulla Lucyn pienestä syrjähypystä ja viettämällä aikaa miehen kanssa pitkästä aikaa Lucykin näytti vähän piristyvän. Ronaldille ainakin hänen hellät huomionosoituksensa kelpaavat koska vain. Silti, Lucy oli tehnyt sen verran lähtemättömän vaikutuksen (pahassa mielessä) talon muihin asukkaisiin, etteivät ne uskaltaneet mennä yhtä aikaa keittiöön naisen kanssa. Minun piti hipsiä hakemaan ruokaa kaikille jääkaapista.

”Noin nyt on massu täynnä eikö olisi aika mennä nukkumaan? Näkemään kauniita unia.” Sinä iltana kaikki olivat tavallistakin avuttomampia. Melkein piti yksitellen syöttää ja laittaa nukkumaan. Ne olivat niin masentuneita ja jotkut kaupan päälle sairaitakin. Shawn oli ehkä kaikista veltoin.

”En mä mitään kauniita unia näe. Tai no kyllä Sethin pään sisälmykset aika kauniisti levisi seinälle”, Shawn mutisi puoliksi hymyillen. En tiennyt kenestä Shawn puhui. Näin vain sumeat kuumeiset ja vetistävät silmät. Ei, Shawn oikeasti itki vaikka hymyili samalla. Olin yrittänyt olla kuuntelematta hullujen juttuja liikaa, kun ikinä ei tiedä ovatko ne totta vai ei. Pitäisikö sääliä vai ohittaa vain. Mutta nyt…

”Gwen olisitko kiltti ja hakisit Malikin tänne?” Gwen näytti olevan ärtyisällä päällä ja repi kaappien sisälmyksiä ja petivaatteita lattialle kuin etsien jotain. Mutisi jotain tuhmista pojista ja niiden lehdistä. Mutta kyllä Gwen vilkaisi minua nyökäten ennen kuin katosi oven paiskaten. Tai sitten olin vain toiveikas…

Malik ei ehtinyt ajoissa. En ollut vielä kertaakaan nähnyt kunnon hermoromahdusta talossa… Mutta kai tunnistaisin siitä kielivät merkit paremmin jatkossa. Oli se surullista katsottavaa kun ei mitään voinut tehdä. Shawn mutisi jotain kamuista kavereista hei tulkaa takaisin ei me nyt tämän takia anneta periksi kyllä tää tästä me pärjätään yks keikka hei jäbät yks ai miten niin no hei hei mennään sitten tuitui

Kyllä Gwen ilmeisesti lopulta löysi Malikin, mutta ne keskittyivät vain kauhistelemaan haisevaa Shawnia. En minäkään jaksaisi niin huolehtia hygieniasta jos olisin yhtä masentunut ja sairas.

Lopulta Shawn itse kömpi seisomaan kun kukaan ei uskaltanut lähestyä, minä ikävä kyllä mukaan lukien. Hullutkin tajusivat, että tässä oli vielä hullumpi. Shawn oikeasti jutteli jonkun näkymättömän kanssa, kiitti vuolaasti ja vaikutti kättelevän oikein kaksin käsin.

Malik oli oudon kylmä, puhui jotain tehtävää vaarantavasta heikosta yksilöstä ja meni vain menojaan. Lopulta minä autoin Shawnin viileään suihkuun kunhan Colline ikuisuuden jälkeen tuli sieltä. Nainen selitti vain, että koiran oksennuksen hajua on vaikea pestä pois. En halua tietää enempää, sillä ei täällä oikeasti koiria ole. Peittelin sinä iltana itsekseen mutisevan ja sikiöasentoon käpertyvän miehen sänkyyn kuin lapsen. Minunkin mieleni oli maassa enemmän kuin vielä aiemmin. Ensimmäistä kertaa aloin miettiä, että entä sitten kun pääsen pois? Mitä näille simiraunioille käy?

Aamulla Malik oli harvinaisen hyvällä tuulella. Se johtui tosin vain siitä, että hän puhui arabiaa olemattomille ystävilleen ja taisi pari kertaa mainita jonkun onnistuneen tehtävän ja uuden käänteen joka saattaisi viitata johonkin isoon rikollisliigaan. Jopa Shawn päätti pysytellä kaukana miehestä, kunnes tämä vähän palaisi keskuuteemme.

Sähkökatkos vaivasi taloamme, jolloin Lucy syytti jotain EMP pulssia ja povasi puoli aamua alkavasta invaasiosta ja että jonkun pitäisi äkkiä hakea ne kadonneet mayapatsaat turvaksemme. Se oli rasittava aamu.

Malik oli vähän kauempana kuin tavallista… Hän puhutteli paistinpannuja kuin kenraaleja. Ja jos Lucy onkin meistä parhaiten kestänyt kaikki kummallisuudet, niin nyt Lucykin pyöritteli silmiään Malikin… Noh, jos Shawn olisi ollut paikalla olisi käynyt sääliksi. Malik taisi luulla Lucya joksikin toiseksi naiseksi, siitä menneestä elämästään ja vannoi tälle rakkauttaan. Lucy vaikutti oudon rauhallisesti. Sitten kuulin naisen mutisevan itsekseen Malikin mentyä, että saisikohan miehen aivot tutkittaviksi niin voisi kehittää vastalääkkeen mielenhallintaseerumille. Laitoin veitset hetkeksi piiloon. Ihan senkin takia, että jos Lucy kävisi oikeasti Malikin kimppuun epäilin, ettei naista sen jälkeen näkyisi… Ainakaan kokonaisena. En oikein vieläkään tiennyt mihin kaikkeen Malik pystyisi.

Onneksi Shawn saapui lopulta paikalle ja sai Malikin järkiinsä. Olisi pitänyt kutsua mies paikalle alun alkaenkin… Pelkäsin vain, että Shawn säikähtäisi vierasta Malikia.

Älkää yhtään valittako. Jooga treenaa monipuolisesti kaikkia lihaksia ja tarvitsen niitä työssäni. Samalla saan paistatella aurinkolampun alla.

Tiedän. Se tunne, että ei olisi pitänyt nousta lainkaan sängystä. Ei sillä, että minä enää paljon lainkaan nukkuisinkaan.

Colline oli alkanut vähän pelätä Ronaldia. Kyllä se nyt ymmärtää ottaen huomion, mihin vanhan ukon lähentely-yritykset johtivat. Mutta kannattaisi sitten pitää vaatteita päällä kultaseni…

Huolestunut mutina levisi vain. En tiedä mitä olisi pitänyt siitä tuumata… Ehkä sitten pitää huolestua, kun porukoilta menee toimintakyky. Tai ruokahalu.

Dat ass Malik

…Unohtakaa…

Ja hei voi ei Malik hakee laskuja! Pitää mennä äkkiä perään ennen kuin mies polttaa ne salaisina asiakirjoina tai jotain. Sitä olisi vaikea selittää pankille.

Yskäepidemia ei taltu ihan niin kuin toivoisin… Sentään Gwen toimi äidillisesti ja kyseli vähän väliä, tarvitsemmeko  jotain.

On se jotenkin niin huvittavaa, miten kaikki voivat olla niin estottomia… Järjen menettäminen tekee osaltaan elämästä sujuvampaa. Colline torui sohvalle yrittävää koiraa ja samalla paljastui, että Shawn oikeastaan päätti kaikkien näiden päivien jälkeen pelkäävänsä niitä, kun mies pomppasi lautasensa kera sohvan taakse… Se siitä yksinkertaisuudesta.

Minä toisaalta huomasin hankkineeni itseni melko hyvään kuntoon. Töissä ei pitäisi olla ongelmia, kunhan nyt ensin tervehdyn ja pääsen sinne…

Awwawwawaw, mikseivät muut parit tee mitään noin ihanaa? Ja Malikilla oli vielä melko hyvä ääni. Collinekin nautti esityksestä, mutta Lucy vaikutti harmistuneelta. Ehkä Ronald ei ollut viime aikoina ollut kovin romanttinen? Tai sitten ilmeellä oli jotain tekemistä Lucyn vatsan murinan kanssa. Lapsia.

Lucy sentään oli omatoiminen… Tosin tavalla, josta en oikein välitä. Pitäisikö roskiksetkin laittaa lukkoon? Tai no, laittaisin varmaan jos pystyisin, lähtien vessan ovista.

Gwen oli aika lailla pitänyt taloa pystyssä, kun minä sairastin. Nytkin pystyin täysin luottamaan naiseen, kun tämä haki ruoat jääkaappiin lähettimeltä. Puhuen taas kohteliaasti kuin sihteeri. Joidenkin heijasteet menneisyydestä ovat kätevämpiä kuin toisten. Malik sokeltaa arabiaa ja käyttäytyy kuin vakooja kun taas Gwen on hyvinkin kätevä ja toimelias uranainen. Ainakin ennen kotiäidin roolia oli…

En tiedä olemmeko me kuitenkin melko normaaleja vai sitten kaupungin ihmiset vähän haksahtaneita, mutta vieraita meillä ramppasi tyhjentämässä jääkaappia.

Lucy jos nyt laitat kunnolla vaatetta päälle ja tulet pois sieltä sateesta itkemästä ettet saa keuhkokuumetta… Minun pitäisi kai piristää Lucya jotenkin. Mutta miten teen sen rohkaisematta hänen harhojaan? Nytkin Lucy kirosi jotain ulkoavaruuden flunssaa ja epidemiamaailmanvalloitustekniikkaa.

Miehet ovat joskus niin kylmiä…

Lucy D:

Will :D

En voinut vastustaa

Miksi ne tappelevat aina kun meillä on vieraita? Ei näytä varmaan kovin hyvältä… Ja ei, en saanut tavoitepisteitä liittyen tappeluun. Mukava vain, kun susia ja preeriakojootteja käy tontilla. Eläimille on joskus järkevämpää jutella kuin hulluille. Siis silloin harvoin kun nämä eivät ole muissa maailmoissa tai toistensa kurkuissa.

Toisaalta… Taidan olla itsekin luisumassa pimeälle puolelle…

Lucy löysi jopa monta tähteä putkeen! Hyvä vain, saadaan rahaa taloon. Lucy vain nimesi tähdet niin kummallisesti, että kukaan ei ikinä tule muistamaan niitä ulkoa mitenkään. Numero- ja kirjainsarjoja joilla kuitenkin on kuulemma jokin syvä merkitys… Yksi yhdistelmä taisi olla hänen vankinumeronsa 006587 selliosastolta 8G vankileiriltä 96 planeetalta XJ865. Mahtoi olla mielenkiintoinen reissu.

Tulen kyllä kohta pois Malik älä ryhdy valittamaan niin kuin Will… Ensinnäkin auringon laskettua pitäisi hakeutua taas aurinkolampun alle. Huoh. Taas yksi päivä pulkassa. Yksi monista. Pääsenköhän ikinä pois täältä? Edes vessan ovesta, se olisi hyvä alku. Minusta nimittäin tuntuu, että Malik sai päähänsä, että täällä on käynnissä biokemiallinen hyökkäys (no sori jos haisin vähän pahalta ja hei siivoaisitte tekin vessaa useammin) ja telkesi kunnon barrikadilla oven. Tohinasta päätellen muut innostuivat leikistä, kukin luuli omiaan miettiessään mistä on kyse...

8. PÄIVÄ

Aamu sai heti vauhdikkaan ja yllättävän käänteen, kun Ronald taisi vihdoin sortua avoimeen flirttailuun Collinen kanssa. Harmi vain, että Will näki. Eikä pitänyt näkemästään, ei sitten yhtään. Tämä oli oikeastaan vain ajan kysymys. Saa nyt nähdä miten ne kaksi tulevat jatkossa toimeen, ainakin molemmat osaavat pitää puolensa… En siis ihan ehtinyt paikalle todistamaan tilannetta, mutta ilmeet ja miinukset kertoivat kaiken tarpeellisen.

Nukuin flunssaani pois, ja luulin näkeväni kuumeharhoja, kun Shawn ilmestyi viereeni. Hyvä, että jotkut asiat eivät muutu. Oli lohdullista saada joku vierelle.

Lucylla ei mene kovin lujaa. Yskä vaivaa ja hygieniamittari punaisena luulisin…

Noh, kylpyhuoneen altaassa peseytymiseen verrattuna keittiön altaassa peseytyminen on kyllä ihan eri luokkaa. Gwen, onko sinulla jotain vahvaa desinfiointiainetta? Tai Malik, sinulla? Kaiken lisäksi Lucy hääti kaikki pois huoneesta kultaansa lukuun ottamatta. Meni pitkään, ennen kuin päivä palasi raiteilleen. Lucy kun puhui jotain haudoista pinttyneestä liasta… Eliköhän Lucy jossain seikkailupelissään vai oliko se oikeasti päässyt jotain hautoja joskus koluamaan? Taustatietoa peliin tai jotain…

On ne nyt kuitenkin melko aww nämäkin... Ainakin välillä...

Outo onnittelukohde…

Seikkailu-uralla työasut muuttuvat koko ajan kummallisemmiksi… Ainakin niin olen tuumannut tähän asti. Katsotaan nyt, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Niin siis kuten näette, minä jopa ylenen urallani. Parempi auto. Suunta on oikea.

Kummalla on parempi itsetunto pohjalla?

Huups… Nyt katkesi jonkun pinna. Ensimmäinen pölypallo talossa enkä ollut todistamassa sitä… Niin siis en ole pahoillani tai mitään. Mutta olisin mennyt vasemmanpuoleiseen joukkoon hurraamaan. Willillä oli kaikki oikeus puolustaa tyttöystäväänsä.

…Mitämiten? Ikä. …Willillä vahvempi lääkitys? Ainakin Ronald näytti tappelusta laihtuvan parempiin mittoihin, ainahan pitää sitä jotain positiivista löytää...

Minulla taitaa olla uusi suosikkipari.

Vai oletteko nähneet Malikin hymyilevän noin aiemmin? <3 Pitää pyyhkiä viimeisin merkki pois ennen raportin antamista. Ja pari muutakin merkintää nyt kun alan miettiä…

Kun Collinella ja Willillä se on koko ajan tätä niin…

Kyllä ne nyt erottuvat joukosta. Laatuaikaa rakkaan kanssa? Monia eri tapoja.

Ilta oli kuulemma vähän tylsä siihen asti, kunnes palasin töistä. Silloin alkoi tapahtua.

Ensinnäkin jeah, ylennys! Täältä tullaan huippu!

Sitten päätin, etten nuku sinäkään yönä omassa sängyssäni. Ja että minun pitäisi kunnioittaa muiden yksityisyyttä enemmän… Mutta hei kuka Malik kuivasi suihkun lattiaa juuri kun olin peseytymässä? Ja kuka koikkelehtii aina alusvaatteissa? Joten payback time. Ja show minulle.

plusplus

Olin kutsunut vieraan, yhden uusista ystävistäni, kylään. Siksi aikaa kun olen töissä, vähän vahtimaan ja pitämään järjestystä. Mutta ensin oli vähän vaivaantunutta. Eivät pojat nyt niin äänekkäitä olleet? Taisi olla vain uusi tilanne kaikille.

Anteeksi anteeksi menen pois… Mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun näen Malikin ilman paitaa.  Virn.

Kun palasin, oli uuteen käänteeseen jo totuttu. Niin kuin kaikkeen muuhunkin aina ennenkin eikä tämä suinkaan ollut oudoimmasta päästä.

Paikkani sängyssä taidettiin viedä.

Ja kuten huomaatte, huokaisin helpotuksesta, kun flunssaepidemia alkoi hellittää. Minäkin olin jo terve, miksi muuten olisin käynyt töissä?

Lucy liittyi siis itkevien kerhoon. Aina kun ensin jotain hyvää ja vastapainoksi sitten tätä… Jopa telkkarin nainen katsoo huolestuneena. Ei olisi ehkä tarvinnut sattua niin, Ronald viittilöi naista telkkarissa painumaan jonnekin tosi rumin elein. Lucy ei ainakaan siitä piristynyt eikä kummankaan mielenterveys tai todellisuudentaju erityisemmin kirkastunut.

Gwen tiedätkö voisi sitä hanaa yrittää korjatakin ennemmin kuin vain tyynesti pestä astiat, kastua itse samalla yhtä pahasti ja lähteä pois? Toisaalta ei minulla ollut valittamista hommassa, sainpahan ylimääräisen vesiannoksen samalla, kun hana roiski vettä minne sattuu.

Sitten pääsinkin todistamaan toista pölypalloa. Oli se toistaiseksi melko huvittavaa, mutta jos tästä tulee tapa, niin sitten huolestun…

Tai lähennä huolestuin nyt siksi, etten huolestunut. En tainnut lukeutua kovinkaan paljon tervejärkisten joukkoon, kun vieraamme reaktio oli tämä ja minulla jotain muuta…

Lucy katsoi minua melko murhaavasti, kun olin erehtynyt hurraamaan Willille pari kertaa, mistä huolimatta poika tosin taas hävisi. Liukenin paikalta kuin lehti tuuleen.

Vessojen tilanne kuvastaa usein aika hyvin sitä, miten talossa menee. Minulla ei ole aikaa siivota, kun pitää opiskella töitä varten… Ja muut eivät välitä nyt näköjään tarttua toimeen.

Hetken aikaa ehti olla taas ihan normaalia… Sitten saapui alusvaatekansa. Kai ainakin Colline onnistui tutustumaan vieraaseemme? Eikö ulkopuolisten kanssa ystävystyminen ole hyvä asia?

Yskä kiersi edelleen talossa, sain taas oman osani… Lähinnä se oli minulla, Lucylla ja Ronilla vuorotellen, mutta esimerkiksi Will ja Gwen saivat välissä osansa.

Nytkin päätin vetäytyä sairaiden sohvalle, jotta tartunta ei taas leviäisi. On se niin hankalaa.

Milloinkohan pääsen seuraavan kerran oikeasti sänkyyni nukkumaan? Pari päivää on tullut jo taas valvottua… Vaikuttaa työpanokseen huonosti. Auts. Haluan pois täältä. Oikeasti. Näen painajaisia likaisista vessoista, pölypalloista ja omaan keuhkolimaan tukehtumisesta niinä pieninä hetkinä, kun saan nukuttua jossain. En ole jaksanut kiinnittää sairaana huomioita paljon hullujen höpinöihin niin kuin edellisinä päivinä. Kai siihen pitää tehdä muutos, kertoa jostain muusta kuin omasta nuhasta tai tappeluista ja kuherteluista.

7. PÄIVÄ

Aamun ensimmäinen yllätys. Autiomaassa satoi lunta. Kuulemma harvinaista mutta ei tavatonta. Siihen reagoitiin eri tavoin. Ronald oli innoissaan, muistaisi nyt vain laittaa enemmän vaatetta kun olisi kunnon syy. Minua hän ei kuuntele. Tai no, en ole viitsinyt mennä paljon mitään sanomaankaan etten saa puolialastonta kiimaista miestä kimppuuni…  Malik nurisi jotain jälkien hävittämisen vaikeudesta.

Ja oli muuten järkevää mennä ihailemaan sitä näkyä talon pienimmästä ja korkeimmalla olevasta ikkunasta.

Will oikein loisti sinä aamuna. En tiedä miksi. Jos voisi jotenkin selkeästi nähdä simien mielialan… (sivupalkissa pikkukuvissa platinaa) Hän taisi vain intoilla lumesta, muistutti kuulemma kodista. Will olikin niin vaalea, eikö se ole tyypillistä pohjoisessa asuville? Ja siellä sataa myös säännöllisesti lunta. Ainakin Will selitti innoissaan pulkkamäkiromuralleista ja lumisodista. Niitähän ei voi niin leikkiä yksin, Willillä todella oli ollut joskus ainakin paljon ystäviä…

Pääsin ensimmäisen kerran kunnolla korjaushommiin. Turha sitä on siivota lattiaa koko ajan kun kuitenkin siellä on taas vuodon takia kohta tulva. Hullut vain eivät älyä sitä.

Ainakaan lunta ei pelätty, sekin olisi voinut olla ihan mahdollista. Päin vastoin siitä saatiin lisäviihdykettä ja vaihtelua arkeen. Colline taisi varoittaa minua, että lumessa saattaa kulkea pentuja, jotka hukkuvat näkyvistä. Olin niin hyvällä tuulella, että ihan Collinen mieliksi katsoin kunnolla ennen jokaista askelta, ennen kuin astuin.

Täytyy myöntää, että sorruin vähän pitämään hauskaa. Ehkä lumiukko piristäisi muitakin.

Hyvä tuuleni jäähtyi hieman, kun tulin sisälle. No jaa, ei Shawn ole minun tai mitään, mutta tunne näytti olevan molemminpuolinen.

Ja kai hyvä, että Gwenkin saa jotain toimintaa. Nyt Malik oli ainoa, joka ei ole tehnyt mitään romanttista elettä ketään kohtaan.

Kun yö oli valvottu, porukka nukkui taas päivällä. Sentään minun kuntoilulleni ei ollut tällä kertaa kiusallisia todistajia ja Gwen innostui siivoamaan keittiön kunnolla, kun ei ollut ketään pyörimässä edessä. Jotain nainen höpisi siitä, että näin torstai-iltaisin on hyvä siivoat kun mies ja poika ovat tekemässä yhteisiä juttuja… Oli sunnuntai aamupäivä oikeasti. Mutta vaikka yritin höristää korviani en ikinä saanut tietää, mitäköhän nuo yhteiset jutut ovat. Niitä vaikutti olleen paljon ja muinakin päivinä, kai Gwen oli vain puhdas esimerkki pullantuoksuisesta kotiäidistä. Sihteerin hommia joskus kai nuorempana…

Asummeko autiomaassa aavikolla vai emme? Päätin olla näyttämättä pingviiniä muille, ainakaan se näky ei tekisi kenestäkään selväjärkisempää.

Oli hauska nähdä, miten muiden persoonallisuudet tulivat esille niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin lumiukon ulkonäössä.

Mutta sitten Lucy näytti liittyvän huolestuneiden mutisijoiden joukkoon. Suurin osa huokaili, osa mutisi ja tähän mennessä sentään Ronald oli vain itkenyt ääneen.

Sitten oli Will… Poika oli ihan ylikierroksilla aamusta lähtien kun näki lumen.

Lumiukkojen kokoelma karttui koko ajan. Yhden olisi nyt vielä ymmärtänyt, mutta kun kaikki halusivat tehdä oman… Kyllä ne ovat lapsia.

Noh, taas uudet bestikset.

Ruoan tuhlaus jatkuu.

Sitten tuli uusi mutka matkaan: Sain töistä jonkun sitkeän flunssan. Toivoin kovasti, että kukaan muu ei saisi sitä. Mutta minkä sille voi, kun lumen tulo oli vähän kylmettänyt kaikkia ja eletään tiiviisti saman katon alla koko ajan…

Tarpeet laskivat tavallista nopeammin ja meinasin kuolla jo janoon.

Lopulta menin suihkuun suihkuhuoneessa kuppaavasta Willistä huolimatta. Poika ei näyttänyt sentään huomaavan minua.

Malik älysi eristäytyä, kun taloa ylläpitäessäni ja muita vahtiessani en voinut olla silloin tällöin köhimättä. Kuin olisi kaarnaa kasvanut kurkkuun… Lopulta Lucy sai tartunnan ja sitä kautta pian Ronald. Aina kun toinen niistä parantui ne tartuttivat toisensa taas uudestaan.

Onnitelutrendi näyttää pitävän pintansa.

Minä olisin katsonut noin ehkä muutama päivä aiemmin, mutta nyt yleiseen kuherteluun on jo tottunut. Malikilla ja Shawnilla ei tainnut vain olla muuta tekemistä.

Ei hetkinen… Sitten myös pallonheittely näytti tekevän paluun. Oli se sentään rakentavampaa tekemistä kuin toisten muhinoinnin katselu. Kunhan vain pojat eivät paleltuisi ulkona.

Gwen hankki vähän rahaa taloon löydettyään uuden tähden. Gwen nimesi sen pitkän mietinnän jälkeen itsensä mukaan. Olikohan hyvä vai huono juttu, etteivät entinen mies ja karannut poika ole enää niin tärkeitä Gwenille? Ehkä se oli avain selväjärkisyyteen. Ettei vatvo menneessä.

Hullujen edistyminen oli muutenkin tasaista. Ainakin osa näytti olevan selväjärkisempiä. Colline tosin opeteltuaan ruoanlaittoa paljasti minulle, että ravitsevammalla ruoalla lemmikit kasvavat nopeammin ja terveemmiksi. Se siis siitä toivosta Collinen kohdalla… Ja selvisi osin, miksi jääkaappi tyhjenee niin nopeasti. Collinen ruoat ”koirille ja kisoille” ovat päätyneet nyt erittäin lihavan haisunäädän suihin ruokintapaikalta.

Ai, ja minä kun luulin, että ne tulisivat nyt paremmin toimeen keskenään. Shawn ihan Malikin kiusaksi söi sottaisesti, Malik nyrpisti nenäänsä.

Mutta sitten Shawn tapojensa vastaisesti siivosi lautaset pöydästä… Mieli vaihtuu kuin… Noh… Lääkkeissä olevalla. Ainakin Malik näytti olevan mielissään. Vielä enemmän kun Shawn tarjosi hänelle talon parhaan paikan telkkarin yläpuolisen seinän tuijotteluun... Colline ei tykännyt siitä, että Malik tuli ja laittoi seinän liian kovalle, vaihda edes kanavaa nainen pyysi. Muuten on vaikea keskittyä koirien kasvupäiväkirjojen täydentelyyn. Minun pitäisi kohta hankkia jostain lisää paperia ja kirjoja...

Yritä nyt siinä levätä ja nukkua flunssaa pois, kun joku pari kuhertelee samassa huoneessa. Sentään kaikki sairastuneet olivat nyt yhdessä paikassa, ehkä epidemia ei leviäisi… Mutta kohta heräsin uuteen ääneen.

Lucy ensinnäkin oli kärttyinen, sitä se alhainen tavoitemittari teettää.

JA sitten… En tiedä mitä tapahtui. Kuulin vain hyvin mielenkiintoiset tilulilurimpunrimpun sekoitusäänet, kun monta asiaa tapahtui yhtä aikaa joidenkin välillä.

Minun oli pakko lähteä lepopaikastani, kun Colline ystävällisesti vihjasi vähän myöhässä, mitä kohta tapahtuisi. Kohotin vain kulmakarvojani. Jaaha. Siihenkin alkoi jo tottua ja turtua. Tosin ihmettelen, miksi Willistä oli niin kauheaa nähdä Colline ilman vaatteita. Eivätkö ne olleet olleet yhdessä pisimpään talon asukkaista?

Sentään minulla oli jokin syykin lähteä muualle. Halusin käydä tarkistamassa, mistä oli kyse.

Ainakin Gwen taisi hyväksyä rauhallisesti sen, ettei hänellä ole enää mahdollisuuksia. Kai minunkin oli pakko. Ne kaksi löysivät toisensa viivellä kummallisesti nyt yhtäkkiä, mutta touhu oli sitäkin intohimoisempaa. 

Sentään jotkin asiat eivät muutu… Ainakaan Gwen ei ollut katkera. Minunkin oli helppo hymyillä. Aina kunhan vain muilla on kaikki hyvin.

":D :D :D :D" Lisää hyviä juttuja tälle illalle. Aina hyvä kun porukka tulee toimeen keskenään näinkin hyvin.

6. PÄIVÄ

Aamu alkoi jo tutuiksi käyneillä äänillä. Malik mutisi jotain omaa, Gwen oli kotiäidin tavoin herännyt ja aikaisin laittamaan aamiaista kaikille, Ronald kuorsasi yhä äänekkäästi, Lucy raahautui sisälle kaukoputkitäyteisen yön jälkeen ja Colline ja Will… Noh, niillä oli oma aamujumppa menossa.

Minä taas aloin hyvinkin tottua Shawnin vierestä heräämiseen. Ei sillä, että meidän välillä olisi ollut mitään. Oli vain mukava huomata, etten ole harha tai ilmaa kaikille. Ei tarvinnut olla yksin.

Niin, ja aloin luisua alusvaatemuotiin. Niin todella oli viileämpi. Etenkin aamulla, kun lämpötila nousee nopeasti yön jälkeen ja on silti vielä erehtynyt hautautumaan peiton alle. Ja Shawn sanoi, että kehollani risteileviä lehtisuonia on kiva katsoa… Muistuttavat kuulemma hälytyslaitteiden virtapiirejä ja se on kotoisaa. Ota nyt siitäkin selvää.

Minun ei tarvinnut siis suinkaan miettiä, olinko jossain etulyöntiasemassa. Kyllä Shawn huomioi kaikki meidät tytöt yhtä lailla. Meidät tytöt… Alan niputtamaan meidät jo yhteen. Todella sulaudunkin joukkoon, kun etenkin aamuisin porukka on vielä alusvaatteissa.

Juuri kun ehdin olla ylpeä niistä, ne ovat taas niin vauvoja. Lucy piti ohjata pöydän ääreen taluttaen, kun nainen kokeili ensin onneaan roskiksesta löytyvien jäänteiden kanssa. Reppana ei ollut syönyt yöllä mitään ja nukkuikin aamulla liian vähän. Kyllä minä olin yhä se, joka huolehti muista.

Gwen ei arvostanut porukan syöntitapoja ja vielä telkkarin ääressä… Hän näytti olevan ainoa, jolla vielä on todella arvokkuus tallella. Häntä tai Malikia en ollut nähnyt vielä yöpukua vähäisemmässä vaatetuksessa. Ei sillä, että sitä odottaisin, älkää ymmärtäkö väärin. …Ehkä pitäisi vaihtaa aihetta.

…No, en voi selitellä. Kyllä minussa jokin oli herännyt kun olin tarpeeksi kauan katsellut muiden touhuja. Halusin kokeilla, miten se vaikuttaa minuun. Humpsahtaako kituva rakkaustarvemittari mihinkään. Hyvältähän se tuntui. Siis niin pitkään, kunnes näin Shawnin säikähtäneen ilmeen. Sain anteeksi luvattuani, etten tee sitä enää. Vähän sääli… Mutta laitan nämä kohtalon narriksi joutuneet simit omien tarpeideni edelle. Senhän olin luvannut jo itselleni, huolehtia heistä. Eikä säikäyttäminen kuulu asiaan.

”Miksi istut?” Kysyin Shawnilta, kun mies oli hetken tuijotellut tyhjää pöytää. ”En mää vaan tiedä”, mies vastasi liian pitkän hetken jälkeen.

Jos kaikki olisi ollut vielä normaalia, jos minä olisin ollut normaali… En olisi edes harkinnut sellaista miestä lähestyväni. Olin siis vajonnut jonkin verran tavallisesta tasostani. Ei olisi pitänyt suudella Shawnia… Masennuin vain lopulta.

Ja huomaatteko, annoin raportissani ensimmäistä kertaa äänen jollekin kanssa-asujalleni. Suora lainaus, muistan miten Shawn sanoi ne sanat itsekin kummastuneena. Alan sulautua joukkoon. Onkohan se hyvä vai ei?

Gwen taisi huomata mielentilan alennukseni ja ehkä hän oli kuullut minun valittavan tomuisista ikkunoista, joista aurinko ei pääse sisään. Hän alkoi pestä ikkunoita vapaaehtoisesti ja hymyili minulle… Hyvä tarkoitus, mutta kunpa Gwen olisi putsannut niitä oikealta puolelta. Sisäpuoli oli kyllä puhdas, ulkona se pöly on. Kehuin naista silti vuolaasti, jospa tämä jaksaisi siirtymään ulkopuolellekin. Turha toivo minun tuurillani.

Shawn pääsi tämän aiheen onnittelujen kerhoon minun ansiosta tai takiani… En tiedä, mutta ainakin Shawn näytti olevan innostunut saamastaan huomiosta. Ja yllättävää kyllä Malik oli onnittelemassa, vaikka mies ei yleensä ota niin tuttavallista kontaktia jos ollenkaan muihin.

Shawn sai sentään puhtia saamistaan kehuista (?) ja jopa pukeutui sivistyneesti ja alkoi siivota jälleen kerran pahaan kuntoon päässyttä vessaa. En tiedä mitä siellä tapahtuu kun se on koko ajan sotkuinen.

Ronaldilla meni kyllä huonosti. En tiennyt miten muuten voisin piristää häntä kuin hyppäämällä vällyjen väliin hänen kanssaan ja se ei ollut vaihtoehto. Mutta vaikka hullut eivät oikein osanneet rekisteröidä tunnetiloja tai olla hienovaraisia, pöydässä oli kyllä hiljaista kun Ronald alkoi vollottaa yksinäisyyttään. Lucy oli taas kaukoputkella.

​En saisi olla niin iloinen sellaisella hetkellä, mutta töissä meni hyvin.

Gwen oli aiemmin näyttänyt tulevan ihan hyvin toimeen omillaan, ei ollut edes sortunut Willin kohteliaisuuksiin. Mutta nyt hän näytti kaipaavan läheisyyttä ja silloin tällöin hyvinkin varautunut (nimimerkillä kokemusta on) Shawn oli väärä kohde. Vaikka kenties mies on se hedelmällisin ja parasgeenisin vaihtoehto talon herroista… Nuo ovat Gwenin sanoja, eivät minun. Älkää ymmärtäkö väärin.

Joka tapauksessa Ronald huokaili ja katsoi kaipailevasti Gwenin puoleen. En tiedä soisinko niiden kahden löytävän toisiaan.

Illan mittaan tunnelmat kiristyivät. Shawn alkoi kerätä lisää vihamiehiä jatkuvalla kiistelyllä turhista asioista, jotka yllättävää kyllä olivat ajan tasalla. Kuten vaikka kaikista talon rempallaan olevista asioista vessoista alkaen.

”Ronald on sellainen sumopainija että hänen takiaan se suihku varmaan hajosi”, Will puolustautui. Ronald kuului vinkaisevan jossain. Hienoa.

Lucyn dyykkausharrastus paheni.

Ja Shawn sai taas lisää traumoja.

Tiedätkö voi sitä huonetta vaihtaakin?

Sitten Lucyn kanssa aktiivisesti roskisdyykkausta lisäravinteiden toivossa harrastanut Ronald sai ruokamyrkytyksen. Hienoa, epidemia tästä nyt puuttuikin. Onneksi se meni ohi päivässä eikä ollut edes kovin sottaista…

Valvoin silti huolestuneena sen yön, josko minua tarvittaisiin. Unohtui työvaatteetkin päälle.

Näin täällä meinaa vietetään yö. Aina osa porukasta valvoo, koska vähäisten sänkyjen takia unirytmit ovat vinksallaan. Ronald taisi olla kateellinen Willille ja Will ei tainnut muuten vain pitää ympäriinsä hiippailevasta Malikista. Yön suojissa on kuulemma paras vakoilla niin, ettei huomata. Ehkä Malik on joskus sen osannutkin mutta nyt hän vain oli naurettava kaataessaan kaiken eteen tulevan ja törmätessään mihin vain pystyy ja välillä omituisuuksiinkin… Miten pystyy nostamaan sellaisen metelin kompastumalla tyynyyn?

Melkein taitopisteitä vaikeampia hankittavia olivat ystävät, suhteita tarvitaan myös ylenemiseen katsokaas. Ja ystävien hankkimiseen en suinkaan saanut apua keneltäkään. Kaikki pitää joskus itse hoitaa… Illalla vain töiden ja kaiken muun lapsenvahtina/kokkina/terapeuttina/siivojana/erotuomarina/mielikuvituskoiranleikittäjänä/mielikuvitusystävän seurana yms. toimimisen jälkeen jäi turkasen vähän aikaa tutuille soitteluun ja kuulumisten vaihtoon.

plusplus, hyvä vain. Yksi vähemmän vaarassa saada hermoromahduksen… Ja eipähän ole riitoja. Kaikki ovat yllättävän hyvää pataa keskenään verrattuna siihen, että minä meinaan vähän eristäytyä porukasta työkiireiden takia.

Kuten näkyy. Lucy etkö sinä voi tehdä asialle mitään? Minä en nyt ehdi.

Malik yritti paasata jotain bioaseista ja happosateista, mutta telkkarin saippuaooppera oli kuuntelijoiden mielestä mielenkiintoisampi. Ja Malik puhut sitä paitsi taas arabiaa ei kukaan ymmärrä. Malik alkaa nähtävästi luisua kauemmas todellisuudesta… Mutta voisi tehdä sen hiljempaa, olen yhä puhelimessa.

Jääkaappi oli taas surullinen näky. Puhelin kouraan, ettei porukka näänny nälkään. Ei ne osaa etukäteen varoittaa, sitten vasta kun ovat jo liian heikkoja suunnilleen kävelemään. Kuin pikkulapsia.

Hienoa, pihan tuhoaminen tästä nyt vielä puuttui.

Malik selkiytyi sen verran, että sai haettua ostokset säikäyttämättä lähettiä. Mutta minun täytyi mennä vahtimaan, että ne myös päätyivät jääkaappiin eivätkä jonnekin Malikin hätäkätköön. Oikeasti, hiljalleen Malikista oli tullut se jota täytyy vahtia eniten. Kaikkein epävakain. Kuten huomaa siitä, että aika iso osa raporttejani on hänestä.

On se täysi jääkaappi ja ruoka kaunis näky. Etenkin kun joku muu kuin minä tarttuu lastaan ja kulhoihin.

Porukka alkoikin taas tosissaan valittamaan nälkää.

En ole oikein varma mitä siellä tapahtuu… Melu ainakin herätti koko talon. Ne vähät jotka olivat yrittäneet mennä nukkumaan, kun aamuyö lähestyi. Talossa valvotaan 24/7

Ihme ja kumma, Ronald torjui Gwenin lähestymisyritykset! No ei sitten jos ei kelpaa tavoitemittarin kohennus.

Erehdyin taas syömään.

Olisi mukavampi kuntoilla jos minulla ei olisi puolipukeista yleisöä mässäilemässä edessä.

Nukuin pari tuntia kuntoilun jälkeen ja ihme ja kumma olin viimeinen joka heräsi. Aika miellyttävää itse asiassa. Kerrankin minä tunsin itseni joukon huonoimmaksi ja laiskimmaksi. Mitä? Tulee se oikeasti tarpeeseen, ettei ainakaan nouse asema päähän. Me ollaan kaikki samassa sopassa.

5. PÄIVÄ

Jos muut olivatkin vähän huokaillet välillä epävarmoina mielenterveydestään, Ronaldin vinkumista oli mielenkiintoista kuunnella. Nyt Colline meni sekaisin enkä ihmettele, Ronald kuulosti yllättävän paljon potkitulta koiralta. ”Voi pikku kadunkasvattiressukkani, hienot arvorotu hauvani” Colline mutisi ja yritti etsiä äänenlähdettä lattianrajasta, vaikka mies vinkui hänen takanaan. Ronaldilla ja Lucylla ei tainnut mennä kovin ruusuisesti tai sitten romantiikkatavoitteiselle se ei riittänyt.

Mutta täytyy myöntää, vaikka yritän olla kuuntelematta liikaa hullujen höpinöitä, kun ei niiden todenmukaisuudesta ole takeita, jotkut maininnat jäävät vain mieleen… Koska ei ainakaan kaikkien näiden simien mennyt elämä ja tämän talon vangiksi johtaneet tapahtumat vaikuta olevan aivan yksiselitteisiä.

Sentään tämän päivän lehti tarjosi vihdoin etsimäni, pääsin seikkailu-urani alkuun! Tunnelmat näkee aidosta hymystäkin. Ei tällä kertaa sellainen irvistys jolla pitää tyhmien juttujen kertojat tyytyväisenä.

Toivottavasti talo pysyy pystyssä poissa ollessani… Jännitti yhtä lailla se sekä ensimmäinen työpäivä simien ilmoilla.

Ruokaa laitettiin innokkaasti sillä aikaa kun olin poissa. Ja kaikki tekivät sen sulassa sovussa keittiötä tuhoamatta. Sain taas aihetta olla ylpeä. Enkä tiedä mitä Ronaldille sillä välin tapahtui, mutta hän oli vähän tavallista tyytyväisempi. Jopa Malik näytti tutustuneen vihdoin enemmän muihin asukkaisiin ja kaikilla oli sentään yöpaidat alusvaatteiden sijaan.

Lucy tosin oli ilmeisesti saanut soiton siltä ruokalähetiltä, ainakin Colline ja Gwen kikattelivat siitä jotain keskenään… Enkä siis yhtään ihmettele, että Ronald oli taas kohta maassa.

Nämä kaksi olivat vain aina niin suloisia…

Jalat haisivat juustoleivältä pari päivää ja se sekoitettuna kuuman aavikon ja hien hajuun oli mielenkiintoista. Mutta sainpahan ylennyksen! Rahan tuloa ei voi estää, ne huolet ovat nyt takanapäin.

Tietenkin se tarkoitti myös kovaa työskentelyä. Olin niin pitkään kuunnellut vain puolella korvalla hullujen juttuja ja myötäillyt mukana epämääräisesti hymyillen, että minun täytyi oikein harjoitella oikeanlaista kanssakäymistä taas. Onneksi kokovartalo peili oli helposti saatavilla, vessasta minut olisi häädetty vähän väliä. Kyllä hulluillakin jokin siveellisyydentaju vielä on.

Tai siis… Unohtakaa äskeinen. Malik ei näyttänyt tosin huomaavan minua, en kai taaskaan erottunut suihkun likaisenlimaisesta vihreästä seinästä.

Koska sain ylennyksen, minun piti palata töihin jo saman päivän aikana. Vähän rankkaa, mutta tarpeellista.

Sentään oli helppo lähteä, kun hullut viihtyivät talolla niin, etteivät varmaan edes huomanneet, että olin poissa.

Malik jatkoi muihin tutustumista jos oudoillakin tavoilla. Gwen tosin höpötti jotain pojan kanssa aikaa viettämisestä, joten kai leikkitappelut olivat hänelle tuttuja.

Sitten illalla Gwen höpisi talon nuoria rakastavaisia katsellessaan, että voisikohan ne adoptoida niin, että saisi niitä lapsenlapsia. Koska lapsia taloon olisi tullut, ellei lääkkeillä olisi ollut sivuvaikutuksia. Sentään jotain järjestystä taloon on taattu. Esimerkiksi ne haarukat ja veitset pitäisi kaikki piilottaa jonnekin ettei joku hermostuksissaan… Tosin sitten porukka söisi sormin ja se olisi eläimellistä ja sottaista. Huoh näitä valintoja.

Anteeksi, minun on pakko harjoitella peilin edessä ääneen eikä kuiskaten. Ja ehkä haluan myös nimenomaan Ronaldin häätää sängystäni vaikka hän olikin silloin harvinaisen tyytyväinen…  Ronald näes ei millään pystynyt nukkumaan kunnolla liian pienessä sängyssä, piti olla aina se talon ainoa luksuskokoinen. En ole varma mutta epäilen, että kumma kyllä Ronald oli tottunut aiemmin vähän vauraampaan elämäntyyliin. Joskus kauan sitten nykyisestä olotilasta ja vaatetuksesta päätellen. Jopa Ronaldin tarina oli alkanut kiinnostaa minua.

Ronald oli tosin kärttyinen väsyneenä ja Shawn oli omiaan riitelykumppaniksi. Lucy vain virnuili hölmösti vieressä ja puhui jotain aivopesusta. Hänellekään ei väsymys tainnut tehdä hyvää. Ehkä pitäisi pidättäytyä taitopisteitä varten harjoittelusta, jotta porukka saisi nukuttua ja talon elo olisi rauhallista ja siedettävää.

Toisaalta… Nyt kun sain kunnon tekemistä, saatoin käväistä platinamielialan puolella. Parannusta ensimmäisen päivän punaisuuteen. Olin ylpeä itsestäni, selvisin olosuhteista huolimatta hyvin.

Ja kenties hyvä oloni näkyi päällepäin. Shawn ei pelännyt minua enää. Hän sanoi jopa kaivanneensa minua… Ajattelin, että puhuiko hän pitkästä työpäivästäni. Ei, hän olisi halunnut minut torumaan Ronaldin hiljaisemmaksi aiemmin. Oli sekin jotain. Toistaiseksi omituisista harvoista tarpeistani rakkausmittari oli kituuttanut aika tyhjänä, mutta nyt jokin liikahti.

Ronald ei kyllä toruja kaivannut vaan kipeästi jotain omaa tavoitemittariaan kohentavaa. Muut eivät näyttäneet kiinnittävän huomiota.

Olin älynnyt vähän aikaa sitten, että itiöni kohentavat ympärillä olevien mielialaa. En tiedä mitä Ronald ajatteli, mutta ainakin hän näytti piristyvän. Ja kun kerran Shawnkin sattui olemaan lähellä…

Itiöilläkin taisi olla rajansa, Shawn ei tykännyt toisesta pitkittyneestä halauksesta. Päätin päättää itiökokeilut siihen. Ensinnäkin en saisi tottua sellaisiin erikoisuuksiin liikaa, koska kyllähän minä vielä keinon keksisin muuttaa itseni takaisin… Joko työurani tai kalliin lääkkeen avulla johon ansaitsen rahaa hitaasti mutta varmasti. Toiseksi, Will alkoi höpöttää jotain ihmeellisiä ikkunan takana olevista ihailijoista ja piiloutui verhon taakse. Pelkäsin sen johtuvan itiöistä. Ehkä ne eivät piristä kaikkia.

Kaikki näytti olevan pian Shawnillakin okei, kun mies jopa lupautui mennä tarkastamaan onko reitti ikkunan takana selvä. Will vaikutti unohtaneen koko jutun ja alkoi papattaa jotain siitä, että ihailijaviestit ovat yksityisiä ei saa lukea.

Ainakin joillakin pysyy tavoitemittari hyvissä lukemissa. Itse asiassa, Will on ollut aika selväjärkinen muuhun porukkaan verrattuna. Kuinkakohan lähellä Will on elämäntavoitettaan? Ehkä hänellä on joskus ollut ystäviä, jotka ovat jostain syystä kaikonneet. Ainakin ne ovat yhä pojan mielessä mielikuvituskavereina… Joita ei saisi töniä koko ajan. Noh… Joka tapauksessa, en ole tullut ajatelleeksi, että kenties minä en ole ainoa, jolla on tilaisuus päästä pois. Ehkä minun ei pitäisi niin tuomiota kanssa-asujia. Olemmehan selvinneet yhdessä näinkin pitkälle. Anteeksi, Will, mutta Jamppariina on niin tuota... öh... pikkuinen? Myöntävä nyökkäys Williltä, hyvä. Niin pikkuinen, etten huomannut häntä. Niin tietenkin anteeksi sinullekin, Jamppariina…

4. PÄIVÄ

Aamut ovat lempihetkiäni. Kaikki on vielä rauhallista ja porukka on levännyt ja hyvällä tuulella.

Jos ei siis oteta lukuun vessaan vinkuvaa Williä. Anteeksi, mutta sinä saatat pitää aamusuihkuista mutta minä tarvitsen niitä pysyäkseni hengissä.

Sitten alkoikin näkyä huonoja merkkejä viitaten hullujen mielentilaan. Huolestunutta mutinaa ympäri taloa. Talon uutuuteen oli jo totuttu ja vanhat ongelmat palasivat mieleen.

Shawn alkoi tulla myös huonommin toimeen muiden kanssa. Päivän alamäki jatkui. Syytti kaikkia kielikelloiksi ja jepareiden veljeilijöiksi tai kelvottomiksi laiskoiksi lusmuiksi… Kuin olisimme kaikki vain hänen käskyläisiään.

Sentään Lucy pelasti minut sillä kertaa Shawnin raivolta törkimmällä yllättyneen puolialastoman miehen pois paikalta. Se ei kyllä ainakaan parantanut kenenkään välejä.

Lucy suuntasi kaukoputkelle kuten tavallista, hänen pikkuisensa. Niin Lucy sitä kutsui ja siveli niin, että Ronald näytti tulevan kateelliseksi… Kaukoputkelle. Minä yritin olla vilkuilematta liikaa ja keskityin pitämään itseni kunnossa. Oli pelottavaa huomata, miten paikalleen juurtuminen oli oikeasti uhkana.

Ensimmäisten päivien siivousinto näytti tekevän onneksi paluun. Juuri, kun en meinannut enää erottua vihreästä suihkun seinästä.

Mutta aina, kun jotain hyvää tapahtuu, tapahtuu jotain masentavaakin… Mikä laki sellaiseen on, jokin tasapainon laki? Tarkoitan siis, kaikki alkoivat oikeasti olla huolissaan tavoitemittaristaan.

Ja vihreälasisen räyhääminen ei yhtään parantanut tunnelmaa.

Niin siitä vuoristoratatasapainoteoriasta… Yllätyin kuullessani sen äänen ja vielä kahteen kertaan. En olisi saanut varmaan rikkoa sellaista yksityistä hetkeä, mutta…

Olin vain vilpittömästi onnellinen niiden kahden puolesta. Jos Lucyn ja Ronaldin suhteessa onkin jotain epäiltävää, niin nämä kaksi rakastivat toisiaan todella.

Awwawawaw ja sitten pois ennen kuin paljastun tai näen jotain liian yksityistä.

Shawnin välit muiden kanssa huononivat vain. Jos minä pystyinkin kuuntelemaan kaikkien juttuja nyökkäillen ja hymyillen olivat ne sitten kuinka päättömiä tai tyhjänpäiväisiä tahansa, Shawnilla ei riittänyt sellaiseen kärsivällisyys. Hän ei suostunut menemään katsomaan jotain Gwenin olematonta vauvakuvakansiota ei sitten millään.

miinusmiinus. Ja sitten voisivat edes yrittää väistää, kuihdun kuoliaaksi ellen pääse suihkuun.

Kuinkakohan monta aivosolua minulta on jo kuollut tällaisten näkyjen takia?

Kun mietin, kumpi oli enemmän allapäin lyhyen sananharkan takia, päätin mennä piristämään Gweniä. Se oli helpompaa ja Gwen ei voisi olla vaarallinen suuttuessaankaan. Juoruilu onnistuu aina meiltä naisilta mielentilasta riippumatta.

Jos minä luulinkin olevani kovilla, Shawnin huudosta päätellen tältä taisi kuolla koko toinen aivopuolisko. Kerrankin minun kävi oikeasti sitä miestä sääliksi… Ja Ronald sai porttikiellon pesualtaalle.

Onnittelutrendi jatkui ja aiheet kävivät koko ajan kummallisemmiksi…

Sentään minä kerään vielä katseita, mutta ei oikein oikeannäköisiltä tyypeiltä.

Pallonheittely oli vielä muistissa ensimmäiseltä päivältä. Se on näköjään varautuneille hyvä ensimmäinen tutustumiskeino ja osa talon asukeista on vielä kuin vieraitaan toisilleen. Malik ja Colline tulivat toimeen höpöttämällä molemmat omia juttujaan, mutta kai se yhdessä puhuminen jos vain omastakin aiheesta yksin on jotenkin sosiaalista.

Colline oli ulkona ja jouduin todistamaan tämän… Juuri kun pääsin kehumasta paria. Nyt haistan ikävyyksiä. En silti puuttunut asiaan vielä, eihän kukaan kärsinyt. Ja Will taisi olla vain kohtelias.

Shawn kieltäytyi nukkumasta Gwenin kanssa samassa sängyssä. Se saattoi johtua aivan hyvin päivän aiemmasta riidasta, mutta toisaalta olin jotenkin tyytyväinenkin… Minun seura kelpaa äkäpussille, mutta ei muiden. Tai ainakaan Gwenin.

Colline tuli kesken kaiken antamaan minulle suukon poskelle! Se taisi olla vain ystävällinen teko, ainakaan Will ei näyttänyt pistävän lainkaan pahakseen. Taisin vihdoin saada jotain kiitosta hoivaamisesta, hullut eivät vain oikein osaa ilmaista sitä.

Ainakaan suukko ei ollut epäilyttävämpää kuin Shawnin onnittelunaihe… Jo toistamiseen.

Tunteet saattoivat olla molemminpuolisia Collinen reaktion huomioon ottaen. En tiedä, ehkä olin vähän kateellinen. Se ainoa, jota olen päässyt vähän lähemmäs, onkin kysyttyä tavaraa.

Mutta minulle Shawn ei sitten lämmennytkään, kun yritin vähän tavallista lähempänä aloittaa puheenaihetta. Taisi pelätä vain, että karkaan päälle. Minua nolostutti, vaikka todennäköisesti kukaan tilanteen todistajista ei muistaisi sitä enää huomenna. Lääkkeet.

Sinä yönä pojat valvoivat myöhään, ja kyllähän niistä jonkinlaista seuraa sai, vaikka jutuista ei ymmärtänyt taaskaan mitään. Shawn puhui taas veljistä… tai veljestä. En tiedä. Ja jostain keikasta. Mutta vaikka sanat hyppivät miten sattuu, Shawn oli tavallista vakavampi. Niin minäkin kuunnellessani, kunnes juttu loppui kesken haukotukseen. Sitten Shawn ei jatkanutkaan enää siitä.

Colline ja Gwen näyttivät onneksi tulevan edelleen hyvin toimeen. Hyvä vain mitä enemmän porukka suostuu nukkumaan samassa sängyssä, yöpymisjärjestelyt helpottuvat. Kuten ilmeisesti elämäkin talossa joka päivän jälkeen.

3. PÄIVÄ         

Olin kiitollinen, kun Colline tuli aamulla auttamaan petaamisessa. Sitten myös Will ilmestyi paikalle.

Sitten ymmärsinkin miksi Colline oli tullut niin halukkaasti auttamaan.

-_-’’ Siirryin katsomaan, olisiko mitään aamupalaa tarjolla. Ei itseni vaan muiden takia. Ainakin parilla asukkaalla olisi kohta kova nälkä.

Malik oli laittanut ruokaa, mutta selitti siinä määrin jostain tukikohdan lamauttamissuunnitelmasta ja troijan hevosesta, että kippasin kulhon sisällön roskikseen. Ties vaikka se olisi ollut täynnä unilääkettä. Talon lääkekaappiakaan ei saa lukkoon. Enkä toisaalta viitsi piilottaa kaikkia lääkkeitä, kun sitten niitä oltaisiin koko ajan kinuamassa minulta. Päänsärkyyn, ummetukseen, unettomuuteen… Lääkkeitä oli joka lähtöön ja tasaiseen tahtiin ne hupenivatkin. Onpas talo täynnä vaivaista porukkaa.

Sitten kun sain uudet murot pöytään, ei kukaan tullut syömään. Masentavaa. Minun ruokani ei vai kelpaa?

Vessatkin näyttivät kamalilta. Aamu ei alkanut kovin hyvin.

Tarvitsin kipeästi työpaikkaa, mutta oikea ura ei ottanut löytääkseen. Sentään jotain positiivista sain huomata: porukalla oli vaatteet päällä. Jopa Ronaldilla.

Mutta kun ei aamupala kelvannut niin sitten on okei mennä vai napostelemaan jääkapista? Kuin lapsia  joskus.

Will tarttui moppiin, vessat on pelastettu!

Säikähdin, kun Malik ja Ronald yhtäkkiä pinkaisivat ulos. Pelkäsin, lähtisivätkö ne kaupungille riehumaan. Mutta ei sentään.

En kyllä tiedä mistä ne vesi-ilmapalloja saivat. Sentään niillä näytti olevan hauskaa, vaikka homma näytti olevan välillä vain jotain sinne päin... Kuten kaikki näiden kanssa.

Mutta oikeasti, jos alienit hyväksytään miksei minua? Olenko väärää vihreän sävyä?

Päättelin, että minun pitäisi rajoittaa syömistä, kun oikeasti en simien ruokaa enää tarvitse. Niin paljon kuin se saikin minut tuntemaan itseni ulkopuoliseksi. Onneksi talossa oli myös kuntolaite ylimääräisten kilojen karistamiseksi tehokkaasti.

Ja kun Gwenkin oli oppinut soittamaan melko hyvin, oli vauhdikkaan musiikin tahtiin hyvä kuntoilla ja kuvitella, että hurraus ja kannustus on tarkoitettu minulle. En ole hullu.

Kuumat päivät ottivat veronsa. Suihku oli koko ajan varattu tai sen edessä haiseva jono.

Minä yritin pelastella ruokia siltä kuumuudelta.

Ainakin pojat tulivat nykyään paremmin toimeen keskenään. Vaikkakin Malik oli yhä melko vaitonainen.

Anteeksi, ei se ole ilmahyökkäyshälytys Malik. Älä juokse pommisuojaan, ei meillä edes sellaista ole. Yritin vain tarkistaa, ovatko omat taitoni missä kunnossa. Ihan jäkälässä. Hullut soittavat minua paremmin pianoa.

Ne jakoivat kivi-sakset-paperilla siivousvuoroja. Eikös se olla älyllistä ja kannustettavaa toimintaa? Siis niin pitkään, kun huono häviäjä Lucy ei yritä seivästää Williä haarukalla. En saa edes teräviä esineitä lukkojen taakse…

Sentään luonnossa saatoin aina rauhoittua. Vaikka olin katkera sille, se oli nyt osa minua.

Shawnin ääntä oli mukava kuunnella, vaikken tiennytkään, mistä tämä oikein puhui taas niin innoissaan. Vuorotellen ostoslistasta ja eri tavoista kolkata vartija hiljaa. Nähtävästi hän osaa myös tappaa linkkuveitsellä kymmenellä eri tavalla. Miksiköhän Shawn ja Malik eivät tule sen paremmin toimeen keskenään? Luulisi, että yhteisiä puheenaiheita ainakin riittää.

Alusvaatemuoti teki paluun ja ensiksi pelkäsin jo, onko näiden kahden välillä tapahtunut jotain… Mutta mikään muu kuin vaatetus ei viitannut siihen ja päätin pitäytyä taas kannassani, etten puutu mihinkään mistä ei ole kenellekään vahinkoa. Tai siis taisin keksiä sen kannan nyt juuri äsken vasta. No jaa, kai sitä on hyvä noudattaa.

Malik on yhtä hiljainen kuin aina. Lähinnä hän mutisee itsekseen yksin. Kuulostaa siltä, ettei hän älyä puhuvansa ajatuksiaan silloin ääneen. Hiljaa pysyminen muiden kanssa mahtaa tarkoittaa sitä, että Malik ei edes ajattele muiden läsnä ollessa. Varmaan aika vaikeaa ja ihailtavaakin, ellei tietäisi sen johtuvan siitä, että Malik pelkää ajatuksenlukututkaa tai jotain… Senkin hän taisi jossain vaiheessa mainita.

Shawnin täytyy taas ilmeisesti saada puhua ihan lämpimikseen koko ajan kuin pelkäisi suun muurautuvan muuten umpeen. Miehen naurua on kiva kuunnella, mutta kyllä siihenkin kyllästyy tuntien jälkeen.

Sitten porukka alkoi jostain syystä valittaa nälkäänsä. Unohtuivatko ruoanlaittotaidot?

Lopulta selvisi, että jääkaappi oli jostain syystä tyhjentynyt. Pitsan ja lähettiauton kombo pelasti porukan nälkäkuolemalta. Niin, onhan se masentavaa, kun sim voi päivässä nääntyä nälkään.

En tiedä mitäköhän se lähettikin tuumasi. Minä otin vastaan pitsan, mutta itsekseen mutiseva Lucy ehti ostoskorille ensin. Ainakin saimme alennusta.

Tosin en usko sen johtuvan mitenkään siitä, että lähetti olisi ollut peloissaan tai mitään… Ronald vaikutti mustasukkaiselta, kun oli oikein tullut vahtimaan.

Sitä minäkin, Shawn. Kylläpä ne jaksavat. Ota pitsasiivu. Täytyy olla hyvää, kun jopa Malik heitti epäluuloisuutensa sivuun.

Huomaa, että Lucy viettää Ronaldin kanssa aikaa. Tavat alkavat tarttua.

Yritin laittaa tarjolle jotain terveellistäkin syötävää, mutta pitsa teki paremmin kauppansa. Minua ei taaskaan arvostettu tai huomattu. Olin pelastanut kaikki nälkäkuolemalta. Mutta sentään parempi niin, kuin että minun pitäisi vilkuilla koko ajan olkani taakse haarukoiden pelossa.

​Vessassa tapahtui jotain hyvin mielenkiintoista… Sentään tuli siistiä.

Lopulta kun ne älysivät, että tarjolla on kunnon ruokaa, ruokatavat unohtuivat. Oli masentavaa nähdä, miten simit voivat vajota niin helposti sottaisten eläinten tasolle.

Ronald oli oikeastaan hyvä ruoanlaittaja. Tai siis, miten muuten se olisi tuon vatsansa hankkinut. Tai sitten miehellä oli ollut aikaa ja rahaa rampata ravintoloissa… Ainakin Ronaldilla vaikutti olevan suhteellisen hienostunut maku. Silloin tällöin. Ainakin enemmän kuin muilla…

Ja oli se aika söpöä, miten se huolehti, että rakas saa sen parhaimman aterian. Meinasin mennä halaamaan Ronaldia, kun tämä niin suloisesti asetteli ateriaa nätiksi puoli tuntia. Mutta en tehnyt niin, kun pelkäsin Ronaldin tulkitsevan sen lähentely-yritykseksi ja tilaisuudeksi, johon pitää tarttua.

Aterian ansiosta Lucy tuli kuitenkin pois kaukoputkelta ja antoi jopa Gwenin tutustua aarteeseensa. Olin oikein ylpeä hoivakeistani.

Onnittelu näytti olevan se uusi hitti sinä yönä. Onnittelu kauniista tupeerauksesta tai isoista sormenkynsistä tai vielä jopa tuosta olemattomasta taulusta tuolla seinällä. No, ainakin se oli sosiaalista.

Menin vähän paremmin mielin isoon makuuhuoneeseen nukkumaan tällä kertaa. Olin tyytyväinen päivän saavutuksiin ja oikeasti väsynyt, terveestä fyysisestä rasituksesta.

Sitä en huomannut, että sain tällä kertaa unikaverin.​

Yö oli kuitenkin hyvin rauhallinen ja jopa hymyilin kömpiessäni pois Shawnin vierestä varoen herättämästä tätä. Minuun oli opittu ainakin luottamaan. Tai sitten Shawn eli niin muissa maailmoissa, ettei huomannut minua…

PÄIVÄ 2

Asukit heräsivät yksitellen ja kävi selväksi se, ettei porukka ollut kovin häveliästä. Eivät edes ne, joita alun perin luulin ujoiksi. Eivät varsinkaan he.

Malik pysytteli jälleen omissa oloissaan ja annoin hänelle vihdoin jonkin kirjan, johon raapustaa niitä muistiinpanoja, ettei tarvitse lappuja kerätä ympäri taloa. Pitää vain vahtia, mihin mies aina kirjan laittaa. Itse hän ei muista sellaista omistavansa.

Huoneet ovat hyvin äänieristettyjä, mutta nyt vihdoin nukkumaan päässyt Shawn taisi nähdä painajaista pianosta… Tai siis sen poliisiautoa imitoivista äänistä. Huuteli välillä jotain veljistä, tarkoittaakohan se hänen entisiä rikoskumppaneitaan?

Vihreälasinen teki paluun, mutta nyt en edes huomioinut häntä. Ehkä se taktiikka toimisi paremmin kuin huutaminen.

Näin vain jälkimainingit… Mutta uskoin sängyn kunnon ja Ronaldin asun perusteella tietäväni, että en halua nukkua seuraavaakaan yötä siinä sängyssä. En halunnut toisaalta valittaakaan, kun toisaalta, eikö sekin ole yksi simin perustarpeista? Tuota… Tiedätte mitä tarkoitan, mutta… ääh. Ehkä minun ei pitäisi ottaa kantaa tällaisiin. Kunhan kaikki ovat vain mahdollisimman tyytyväisiä.

Anteeksi Will rakas pääset kohta. Mutta Will valitti kuin pikkupoika… Lääkkeet. Mene nyt pois ovelta vinkumasta Will, Malik huutelee pahasti jotain silminnäkijöiden hoitelusta se taitaa edelleen raapustaa ylös siellä nurkassa jotain salaista.

En varmaan vaikuttanut ihan täysijärkiseltä… Mutta vesitarpeen täyttäminen sateessa on halvempaa kuin suihkussa käyminen. Lisäksi minun oli pakko liikkua jotenkin, muuten juurtuisin paikalleni.

Malik etenkään ei tainnut arvostaa sitä, että oikeastaan vain osa talon asukkaista siivosi. Nytkin hän syytti Lucya ja Ronia myrkytysyrityksestä, kun nämä istuivat tuntitolkulla pöydässä siivoamatta lautasiaan.

Sitä näkyä en olisi halunnut nähdä enkä kuulla. Ronald soitti huonoiten kaikista tähän mennessä, Lucy lauloi mukana muka herkästi ja näin liikaa paljasta pintaa…

Malik ei ollut aiemmin tehnyt ruokaa ja se oli niin hyvää, etten voinut vastustaa kiusausta. Lisäksi ajattelin, että voisin tutustua Malikiin vähän paremmin. Vielä mitä. Mies ilmoitti syövänsä vain itse tekemäänsä ruokaa ja syövänsä yksin, jottei kukaan voisi myrkyttää hänen ruokaansa. Colline tarvitsi maanittelua ennen kuin suostui jatkamaan hyvin alkanutta siivousoperaatiota. Ei se ollut valittava koiranpentu vaan piano joka siellä ulvoi jonkun rääkättävänä taas.

Yritin saada rahaa kaivamalla, jos maan alta löytyisi jotain. Yhtä kiveä ei kannattanut edes myydä. Mutta olin epätoivoinen…

Sillä vaikka hullut osasivat pitää itsensä hengissä ja jopa elinympäristönsä suhteellisen siistinä, minun piti hoitaa kaikki muu. Kuten laskut. Eikä ollut rahaa. Lehdet käpristyivät jo pelkästään sen takia.

Utelias ohikulkija lähti pian jatkamaan matkaa, kun Malik alkoi sisällä räyhätä jotain murhayrityksestä. Miehen ansioksi täytyy myöntää, että kuulin sekaisin simlishiä ja arabiaa. Kertoo ehkä jotain Malikin menneisyydestä. Mutta joka tapauksessa piti mennä rauhoittelemaan tilannetta ja maanittelemaan säikähtänyt Will pois sängyn alta, oikeastaan myös Colline oli ollut siellä etsimässä kadonneita lemmikkienleluja ja ne kaksi olivat jumissa. Laskut saivat odottaa hetken.

Osa porukasta alkoi herätä vasta nyt. Liityin epävarmana seuraan, vaikken ollut varma, haluanko kuulla juuri sen miesten välisen keskustelun. Kerrankin ne juttelivat samasta aiheesta, mutta… Noh, Collinen kikattelu taustalla ei auttanut asiaa.  Ja taas ne olivat tehneet lisää ruokaa jos nyt möykkyisiä rinkeleitä voi ruoaksi sanoa. Keittiö oli kuin pommin jäljiltä.

Hymyilin ja ajattelin positiivisesti. Niin siitä taas selvisi. … Mitä edes on positiivisesti ajattelu? Ehkä kun vain keskityn hokemaan tiettyjä sanoja itselleni saan ajatukset pois muusta…

Toistaiseksi asukkaat tulivat edelleen yleisesti hyvin toimeen keskenään. Ainakin naiset. Tai siis Gwen ja Colline. Niillä oli ainakin yksi yhteinen puheenaihe… Melkein. Jos nyt koiranpentujen ja lasten kasvatusmetodeja voi niputtaa samaan kategoriaan.

Minä liimauduin kaukoputkeen viimeisten auringonsäteiden ajaksi. Aurinko lämmitti jos sisätilojen tapahtumat välillä kylmäsivätkin.

Ja ne tekivät ruokaa koko ajan lisää. Aika lailla sama meno kuin edellisenä päivänä. Sentään ei keittiö syttynyt tuleen.

Sitten tapahtui jotain uutta ja masentavaa. En tiedä mistä ne itiöt tulivat, mutta ne saivat tuntemaan itseni heti vähemmän simimäiseksi, takapakkia itsepsyykkaukseen siitä että asiat voisivat vielä palata normaaliksi.

Onneksi kukaan muu ei huomannut, ehkä se oli vain harhaa.

Toisaalta vessan ja peseytymistilan kunto alkoi huolestuttaa minua. Muualla kyllä siivotaan mutta sinne ei kukaan mennyt.

Illalla mielialani parani hieman, kun yksi edellispäivän vieraista soitti ja kysyi kuulumisia. Onneksi Gwen oli se, joka vastasi puhelimeen. Hän oli tainnut olla joku sihteeri joskus ja osasi automaattisen kohteliaasti ohjata puhelun minulle. Sitten hän siirtyi konttaamaan pitkin seinänviertä tarkastaen, ettei poika ollut piirtänyt päivän aikana mitään sinne.

Lucy taisi viettää puolen yötä kaapaten ulkoavaruuden vakoilijoita purkkiin.

Minä taas siirryin viettämään yön kasvihuoneessa. Sisällä alkoi olla taas vähän epämiellyttävää.

Ymmärrän kyllä, että päivällä on niin kuuma, että yksi jos toinenkin haluaa kulkea vähissä vaatteissa. Mutta eikö edes yöllä voisi laittaa enemmän vaatetta päälle? Alusvaatteista oli tullut yleinen muotivillitys.

Lucy löysi todella kaukoputken ilot ja tuijotteli sitten loppupuoliskon yöstä taivaalle puhuen jotain vastavakoilusta.

Lopulta ruoan tuoksu houkutteli minut sisälle. Olihan sitä pakko vähän olla sosiaalinen muiden asukkaiden kanssa, etteivät luulisi minua vain vieraaksi. Mutta se oli vähän kiusallista, kun ei tiennyt minne olisi voinut katsoa. Ja koko ajan huolehdin lisäksi ruokien ainaisesta pitämisestä pöydällä hienon jääkaappimme sijaan. Ruokamyrkytys tästä nyt vielä puuttuisi.

Kannattaa pitää varasi, Colline… Ronald löysi uuden kohteen.

Mitä lääkkeitä ne olivatkin sitten ottaneet, annostus oli yhteinen ja liian iso… Pitäisi katsoa listat läpi aamulla.

Kumma kyllä Shawn alkoi soittaa jo oikein hyvin. Hänen soittoaan käytiin jopa kehumassa ja Gwenkin myönsi tappionsa. Sitä oli kiva kuunnella ja katsella…

Lopulta älysin, etten ollut nukkunut lainkaan tarpeeksi normaalille simille. Shawnin soitto oli rauhallista ja unettavaa, iso makuuhuone vapaana ja aurinkolamppu päällä. Se oli rauhallisin lepohetki tähän asti. Toinen päivä oli vähän ensimmäistä siedettävämpi.

....