(alkuperäinen, kirjoitettu silloin vuosi sitten kun yritin ensimmäisen kerran löytää aikaa haasteen tulosten julkaisuun ^^)
Tavoitemittari. Simien elämä koostuu toiveiden täyttämisestä ja pelkojen toteutumisen välttämisestä. Näin tavoitemittari ei pääse putoamaan punaisen puolelle, jolloin mieli on apea ja kehittävien toimintojen harrastaminen ei innosta.
Elämäntavoite. Ei välttämättömyys, mutta kaikki silti tavoittelevat sitä. Se takaa loputtoman platinamielialan, sen euforian tilan joka on muuten mahdollista tavoittaa vain hetkiksi. Elämäntavoitteen voi toteuttaa vain kovan työn ja onnen ripauksen avustuksella. Ja loppuelämänsä onnellisen simin kyllä erottaa sitten joukosta.
Elämäntavoitteesta riippuu, mitkä tapahtumat koetaan merkittäviksi. Onko tärkeämpää perhe vai raha, tiedon kartuttaminen vai aina uusien romanttisten seikkailujen jahtaaminen? Joka tapauksessa simien elämä on täynnä ylä- ja alamäkiä ja tavoitemittarin värit vaihtuvat.
Mutta jos tavoitemittari uhkaa jäädä pysyvästi punaiseksi liian pitkäksi aikaa, simin mieli ei kestä. Sim alkaa käyttäytyä epätoivoisena niin, että muut menevät vähintään hämilleen.
Mutta pohjaltakin, masennuksen ja epätoivon syövereistä on aina tie ylös. Jotkut selviävätkin vaikeiden aikojen yli keinolla tai toisella. Aina voi toki miettiä, mikä on hyväksyttävää. Mutta keinoja ei kaihdeta, kun on paheksuntaakin pahempi vaihtoehto.
Kun sitten on se aivan pohjasakka.
Elämäntavoitteessa epäonnistuneet. Täydellisesti sekoavat. Kenties simyhteiskunnalle vaaralliset. Sellaiset täytyy saada pois muiden toimintaa häiritsemästä, pois kylvämästä epävarmuutta. Elämäntavoite on vaikea saavuttaa puhumattakaan siitä, että kadulla olisi vielä lisäksi varoittavia esimerkkejä sekoilemassa.
Simyhteiskuntaan sopimaton yksilö. Sellaiseen tilanteeseen minäkin sain huomata joutuneeni, pois silmistä pois mielestä. Jonnekin tuhannen kuuseen, erämaahan. Hullujenhuoneelle. Vaikken minä ole hullu. Ainakaan vielä. Tämän käsittelyn jälkeen pitää harkita uudestaan. Voi parsa.
Kommentit