Heipsan! Alkuun vähän infoa. Tähän asti osat ovat tulleet melko kiivaassa järjestyksessä (viikon välein) koska kuvat ja teksti ovat lojuneet valmiina vuoden julkaisua ennen. Tästä eteenpäin en ole varma päivitystahdista, sillä oikeasti pitäisi alkaa pelaamaan hullujenhuonetta eteenpäin ja kirjoittaa. Kyllä tämän joskus teen loppuun kunhan ehdin, esim. haluaisin päättää legacyn kunnialla jossain vaiheessa, viides vuosi tulossa siinä kohta täyteen... Mutta se siitä. Nyt tämän osan vuoro :D

11. PÄIVÄ

Etenin vihdoin vähän lisää urallani viimeaikaisista vastoinkäymisistä huolimatta ja työnkuvani muuttui. Työasuni vain on sellainen, että pitänee jatkossa yrittää pukea se päälle vasta autossa matkalla… Nimittäin minut nähdessään Lucy luuli avaruusolentojen vihdoin hyökänneen, Malik alkoi höpistä jotain salaisesta uudesta aseesta, Colline alkoi jostain syystä palvoa minua jumalana, Gwen hätisti minut kiivaasti pois peläten minun olevan huonoa seuraa pojalleen, Will yksinkertaisesti vain säikähti niin että yritti kiivetä jääkaapin päälle piiloon ja Shawn… Shawn meinasi saada uuden hermoromahduksen. Ai niin, Ronald alkoi vihjailla jotain fetisseistä. Se oli melkein kauheinta.

Malik sai ensimmäisten päivien siivouspuuskan jälleen. Shawn olisi kaivannut kovasti seuraa (älkää ajatelko liikaa minkälaista miehen asun... tai sen puuttumisen myötä sitä varmaan voisi... eih, unohtakaa), mutta ilmeisesti siivoaminen tuli ensin.

Minua vähän jännitti yleensäkin, miten kaikki pärjäisivät taas keskenään ilman minua. Colline ja Lucy eivät olleet ottaneet enää uudestaan yhteen vaikka heittivät toisilleen välillä murhaavia katseita, niskalaukauksia. Puuttuu enää villi länsi, se musiikki ja ohi pyörivä puskapallo...

Shawn ja Malik viettivät vihdoin aikaa keskenään taas, Shawn piristyi silminnähden. Suihkujono venyi eräiden muidenkin romanttisten hetkien takia…

Williamilla ja Ronaldilla oli menossa vähän samanlainen hiljaisen kylmän vihan suvantohetki kuin naisilla. Onneksi Ronald keskittyi niin syömiseen ja television saippuaoopperaan, ettei huomannut Williä vaikka tämä kuinka yritti provosoida toista…

Vihreälasista ei ole näkynyt muuten vähään aikaan. Ainakaan minä en ole nähnyt. Tosin töistä palattuani Lucy mutisi kummallisia ulkoavaruuden vihreämulkosilmäisistä moppitukkaisista vakoojista ja salaliitoista. Epäilin tunnistavani kuvailut.

Yritin varovasti mennä varmistamaan epäilyjäni Lucyltä, mutta sitten taas jonkun pinna katkesi. Pitäisi odottaa vähän aikaa ennen kuin voi mennä laittamaan ruokaa porukoille.

Illalla kuultiin vähän lisää välien selvittelyjä. Tällä kertaa Colline syytti Lucyä koiranruokien piilottamisesta. Ja Lucy selitti itkien ja valittaen jotain viattomasta pienestä sisäpiirin kokeilusta ja koodaamisesta, paljastussivuista vain, tuomiopäiväkuhinasta, ei hän halua siitä mitään isoa bisnestä. Ne olivat ihan eri aallonpituudella, mutta kyllä siitä taas sai riidan aikaan.

Malik jatkoi oudolla tavalla toisiin tutustumista, tällä kertaa oli Ronaldin vuoro. Ihan hyvä, ne kaksi olivatkin vielä vähän vieraita toisilleen. Toistaiseksi Lucy näytti taustalla läksyttävän Collinea siihen malliin, ettei Ronaldin tarvinnut keskeyttää tutustumistuokiota avuksi rientämistä varten.

Älysin vihdoin, että papereita ja kyniä oli kadonnut myös Gwenin toimesta. Nainen kirjoitti päiväkirjaa, oli kirjoittanut siitä lähtien kun lapsena kynä pysyi kädessä, mutta tietenkin piilotti kaiken hyvin. Kuulin vain yhtenä iltana, kun Gwen ei ilmeisesti löytänyt enempää irtopapereita ja pyöri ympäri taloa itsekseen voivotellen. Päätin lahjoittaa naiselle tyhjä kirjan tarkoitusta varten. Gwen ilahtui todella kovasti, halasi oikein minua ja istahti heti kirjoittamaan. Sellaiset pienet hetket kun oikeasti saan yhteyden johonkin talon asukkaaseen ja tunnen olevani avuksi… Ne auttavat minua jaksamaan enemmän kuin olisin osannut arvioidakaan.

Minusta tuntuu, että Shawnille olisi tehnyt hyvää päästä myös johonkin kunnon töihin. Olisi ajatukset muualla ja mies saisi vähän kohennettua tavoitemittarinsa tilaa. Mutta toisaalta Shawn oli niin epävakaa että olisi saattanut alkaa uhkailemaan kanssatyöläisiä paperiveitsellä jos huomaisi eväidensä vähän vaihtaneen paikkaa jääkaapissa…

Ilta oli yllättävän viileä, vetäydyin kasvihuoneeseen koska siellä oli melkein lämpimämpää ja muutenkin sopivampi ilmasto minulle. Hetken aikaa oli rauhallista, sain joogata rauhassa, mutta juuri sinä iltana osa taisi muistaa pallonheittelyn ilot ja päätin palata sisälle jos siellä olisi sittenkin rauhallisempaa.

Totta tosiaan, Malikin saavuttua myös ulos pallonheittelypiiri vain kasvoi…

Gwen oli lopettanut päiväkirjan kirjoittamisen ja päätti ilmeisesti myös kehittää kuntoaan ja käydä kirjaimellisella happihyppelyllä. Noh, ainakin sain olla rauhassa, vaikka kai minun olisi pitänyt ennemmin käydä hakemassa ne kaikki pois ulkoa tekemästä älyttömyyksiä ja kaikkea… Noh, hullua. Mutta tältä täytyi vanhemmista tuntua, oli välillä hyvä olla rauhassa vaikkakin vähän huonolla omatunnolla. Kohta ne tulisivat joka tapauksessa nukkumaan.

Kyllä minä ne siinä vaiheessa hain pois, kun kuulin sisälle asti tarkasti onnittelujen aiheet. Kyllä, ne häröimmätkin kohdat soo soo pojat tässähän punastuu vaikka en oikeastaan ole varma kuinka terveellistä se on minulle mitä edes suonissani kiertää… Melkein ehdin jo tottua uuteen ulkomuotooni mutta sitten taas jotain uutta pomppaa mieleen. Pitäisi puurtaa töissä enemmän, jotta joskus voisi parantuakin… Mutta sitten pääsisin pois täältä. Joutuisin pois täältä. Ajattelenko oikeasti niin?

Oikeasti, miksei voi olla jotain hormoneja hillitseviä lääkkeitä myös? Porukoilla pysyisivät vaatteet päällä ja tappeluita olisi vähemmän, ainakin miesten välillä. Mitä eläimiä, koko sakki.

Ronald ja Will tuntuivat olevan niskan päällä vuorotellen. Antoivat siis toisilleen aina aiheen uusintatappeluun. En enää jaksanut kiinnittää huomiota koko touhuun. Aina jompikumpi oli syyttämässä toista ja itkemässä tai lällättelemässä kuin lapset… Ehkä se päätös kostautuisi vielä. Löytäisin jommankumman vielä hengettömänä jostain.

Ehkä siis muuttaisin päätöstäni, nyt kun sairastaminen ei koko ajan hankaloita oloa tai sumeuta ajatuksia. Ja niin, puoleksi kasveilla kun on sellainen ärsyttävä kutina sivuoireena. Nyt vasta jälkeenpäin huomaa, kuinka vaikea oli keskittyä mihinkään. Pitäisi kai todella mennä tarkistamaan, että kaikki ovat hengissä ja talo pystyssä. Jää sinä Colline tänne lepäilemään ja tervehtymään… Äläkä tartuta enää muita.

Malik ainakin oli ajautunut jossain vaiheessa keittiöön. Jääkaapissa oli mielestäni kohtuullisesti ruokaa, mutta Malik oli nähtävästi sitä mieltä, että on nälänhätä ja ruokaan pitää ravintoarvojen kohentamisen vuoksi lisätä heinää ja hiekkaa. Perusselviytymiskeinoja katsos. Shawn odotti innoissaan ruokaa, vaikka haju oli kamala ja koko mössö oli yksi palanut möykky. Ja arvatkaa kuka siivoaa.

Yritin pitää yhteyksiä harvoihin ulkopuolella oleviin tuttuihin, mutta se oli vaikeaa, kun Gwen valitteli samaan aikaan siitä, että poika oli liian myöhään ulkona kohta tulee pimeä ja sudet voivat syödä tai tulee joku lastennappaaja. Gwen rakas juurihan me heräsimme aurinko on vasta noussut. Gwen ei ollut vielä kertaakaan niin pahasti eksynyt menneeseen, minun oli pakko lopettaa puhelu kesken ja mennä rauhoittelemaan. Nainen ei antanut minun edes siivota ilmeisesti pari päivää vanhoja ruokia pois pöydältä, koska pojalla olisi varmasti nälkä kun tämä tulisi ulkoa leikkimästä.

Jos ennen suht vakaa Gwen oli hervahtanut sellaiseen kuntoon niin entäs muut?

plusplus

Minusta tuntuu, että parit joilla meni hyvin pitivät toisiaan suht hyvin kiinni todellisuudessa.

Arvostaisin vain sitä, että ne eivät tekisi kaikenlaista koko ajan ja kaikkialla… Tai siis lähinnä talon parhaassa sängyssä jossa muutkin haluavat nukkua tai keittiössä, jossa yritetään syödä ja pitää ruokahalua yllä. Tai siis minä vain lähinnä aina juon ja juon vettä. Aavikolla oli alkanut olla kuuma viime aikoina. En olekaan vielä kokenut kesää. Hui kauhea.

William yritti piristää Lucya joka mökötti tai itki vain koko ajan jossain. Jotain lukuisista ystävistään (joilla on tosi kummalliset nimet) Will selitti. Colline ei halunnut jakaa poikaa senkään vertaa vaan veti tämän mukanaan siihen isoon makuuhuoneeseen ja sulki oven mennessään. Harmi, ettei äänieristys ole talossa kohdallaan…

Yskäepidemia jatkuu… Se huono puoli pareissa on. Ne tartuttavat aina toisensa.

Kerroinko jo, että parit piristävät toisiaan? Noh, sen huomasi siitäkin ikävä kyllä, että aina yksin ollessa niillä alakulo iski kahta kauheammin. Kun toisaalta ei sitä voi kiinni toisessa koko ajan olla. Sitten ne saattoivat pyöriä ympäri taloa toistensa perään ulvoen kuitenkaan löytämättä toisiaan… Kuin olisivat välillä toisessa ulottuvuudessa. Se oli vähän pelottavaakin.

Oijoi, Lucy taisi kuitenkin yrittää kiittää Williä aiemmasta piristysyrityksestä, mutta pojan makuun turhan intiimisti. Ja sitten sattui Collinekin olemaan paikalla ja siitäkös riemu repesi. miinusmiinusmiinusmiinusmiinusmiinus

Ilmeet kertovat kaiken.

Tytöt riitelivät ja tiuskivat toisilleen aikansa. Joo tiedetään että kenelläkään täällä ei ole sormusta sormessa mutta ei se anna silti mitään vapauksia enää tähän maailmanaikaan… Olin kyllä täysin Collinen puolella. Tai siis seurasin tapahtumia hiljaa kauempaa nurkalta. Naisten tiuskinta yltyi huudoksi ja rääkymiseksi ja tuuppiminen tönimiseksi ja lopulta vaatteiden ja hiusten kiskomiseksi. Pojatkin pysyivät säikähtäneinä ja neuvottomina kauempina. Kyllä naisen raivo oli kamala. Mutta surullisinta oli, että jutuista päätelleen naiset olivat enemmän tässä maailmassa kiinni ja vielä yhtä aikaa kuin vielä aiemmin koskaan.

Jälkeenpäin itkettiin ja köhittiin keittiössä. Nyt varmasti meni kaikilta ruokahalu ja ruoka saastui.

Sentään Ronald ei saanut kuulla Lucyn pienestä syrjähypystä ja viettämällä aikaa miehen kanssa pitkästä aikaa Lucykin näytti vähän piristyvän. Ronaldille ainakin hänen hellät huomionosoituksensa kelpaavat koska vain. Silti, Lucy oli tehnyt sen verran lähtemättömän vaikutuksen (pahassa mielessä) talon muihin asukkaisiin, etteivät ne uskaltaneet mennä yhtä aikaa keittiöön naisen kanssa. Minun piti hipsiä hakemaan ruokaa kaikille jääkaapista.

”Noin nyt on massu täynnä eikö olisi aika mennä nukkumaan? Näkemään kauniita unia.” Sinä iltana kaikki olivat tavallistakin avuttomampia. Melkein piti yksitellen syöttää ja laittaa nukkumaan. Ne olivat niin masentuneita ja jotkut kaupan päälle sairaitakin. Shawn oli ehkä kaikista veltoin.

”En mä mitään kauniita unia näe. Tai no kyllä Sethin pään sisälmykset aika kauniisti levisi seinälle”, Shawn mutisi puoliksi hymyillen. En tiennyt kenestä Shawn puhui. Näin vain sumeat kuumeiset ja vetistävät silmät. Ei, Shawn oikeasti itki vaikka hymyili samalla. Olin yrittänyt olla kuuntelematta hullujen juttuja liikaa, kun ikinä ei tiedä ovatko ne totta vai ei. Pitäisikö sääliä vai ohittaa vain. Mutta nyt…

”Gwen olisitko kiltti ja hakisit Malikin tänne?” Gwen näytti olevan ärtyisällä päällä ja repi kaappien sisälmyksiä ja petivaatteita lattialle kuin etsien jotain. Mutisi jotain tuhmista pojista ja niiden lehdistä. Mutta kyllä Gwen vilkaisi minua nyökäten ennen kuin katosi oven paiskaten. Tai sitten olin vain toiveikas…

Malik ei ehtinyt ajoissa. En ollut vielä kertaakaan nähnyt kunnon hermoromahdusta talossa… Mutta kai tunnistaisin siitä kielivät merkit paremmin jatkossa. Oli se surullista katsottavaa kun ei mitään voinut tehdä. Shawn mutisi jotain kamuista kavereista hei tulkaa takaisin ei me nyt tämän takia anneta periksi kyllä tää tästä me pärjätään yks keikka hei jäbät yks ai miten niin no hei hei mennään sitten tuitui

Kyllä Gwen ilmeisesti lopulta löysi Malikin, mutta ne keskittyivät vain kauhistelemaan haisevaa Shawnia. En minäkään jaksaisi niin huolehtia hygieniasta jos olisin yhtä masentunut ja sairas.

Lopulta Shawn itse kömpi seisomaan kun kukaan ei uskaltanut lähestyä, minä ikävä kyllä mukaan lukien. Hullutkin tajusivat, että tässä oli vielä hullumpi. Shawn oikeasti jutteli jonkun näkymättömän kanssa, kiitti vuolaasti ja vaikutti kättelevän oikein kaksin käsin.

Malik oli oudon kylmä, puhui jotain tehtävää vaarantavasta heikosta yksilöstä ja meni vain menojaan. Lopulta minä autoin Shawnin viileään suihkuun kunhan Colline ikuisuuden jälkeen tuli sieltä. Nainen selitti vain, että koiran oksennuksen hajua on vaikea pestä pois. En halua tietää enempää, sillä ei täällä oikeasti koiria ole. Peittelin sinä iltana itsekseen mutisevan ja sikiöasentoon käpertyvän miehen sänkyyn kuin lapsen. Minunkin mieleni oli maassa enemmän kuin vielä aiemmin. Ensimmäistä kertaa aloin miettiä, että entä sitten kun pääsen pois? Mitä näille simiraunioille käy?

Aamulla Malik oli harvinaisen hyvällä tuulella. Se johtui tosin vain siitä, että hän puhui arabiaa olemattomille ystävilleen ja taisi pari kertaa mainita jonkun onnistuneen tehtävän ja uuden käänteen joka saattaisi viitata johonkin isoon rikollisliigaan. Jopa Shawn päätti pysytellä kaukana miehestä, kunnes tämä vähän palaisi keskuuteemme.

Sähkökatkos vaivasi taloamme, jolloin Lucy syytti jotain EMP pulssia ja povasi puoli aamua alkavasta invaasiosta ja että jonkun pitäisi äkkiä hakea ne kadonneet mayapatsaat turvaksemme. Se oli rasittava aamu.

Malik oli vähän kauempana kuin tavallista… Hän puhutteli paistinpannuja kuin kenraaleja. Ja jos Lucy onkin meistä parhaiten kestänyt kaikki kummallisuudet, niin nyt Lucykin pyöritteli silmiään Malikin… Noh, jos Shawn olisi ollut paikalla olisi käynyt sääliksi. Malik taisi luulla Lucya joksikin toiseksi naiseksi, siitä menneestä elämästään ja vannoi tälle rakkauttaan. Lucy vaikutti oudon rauhallisesti. Sitten kuulin naisen mutisevan itsekseen Malikin mentyä, että saisikohan miehen aivot tutkittaviksi niin voisi kehittää vastalääkkeen mielenhallintaseerumille. Laitoin veitset hetkeksi piiloon. Ihan senkin takia, että jos Lucy kävisi oikeasti Malikin kimppuun epäilin, ettei naista sen jälkeen näkyisi… Ainakaan kokonaisena. En oikein vieläkään tiennyt mihin kaikkeen Malik pystyisi.

Onneksi Shawn saapui lopulta paikalle ja sai Malikin järkiinsä. Olisi pitänyt kutsua mies paikalle alun alkaenkin… Pelkäsin vain, että Shawn säikähtäisi vierasta Malikia.

Älkää yhtään valittako. Jooga treenaa monipuolisesti kaikkia lihaksia ja tarvitsen niitä työssäni. Samalla saan paistatella aurinkolampun alla.

Tiedän. Se tunne, että ei olisi pitänyt nousta lainkaan sängystä. Ei sillä, että minä enää paljon lainkaan nukkuisinkaan.

Colline oli alkanut vähän pelätä Ronaldia. Kyllä se nyt ymmärtää ottaen huomion, mihin vanhan ukon lähentely-yritykset johtivat. Mutta kannattaisi sitten pitää vaatteita päällä kultaseni…

Huolestunut mutina levisi vain. En tiedä mitä olisi pitänyt siitä tuumata… Ehkä sitten pitää huolestua, kun porukoilta menee toimintakyky. Tai ruokahalu.

Dat ass Malik

…Unohtakaa…

Ja hei voi ei Malik hakee laskuja! Pitää mennä äkkiä perään ennen kuin mies polttaa ne salaisina asiakirjoina tai jotain. Sitä olisi vaikea selittää pankille.

Yskäepidemia ei taltu ihan niin kuin toivoisin… Sentään Gwen toimi äidillisesti ja kyseli vähän väliä, tarvitsemmeko  jotain.

On se jotenkin niin huvittavaa, miten kaikki voivat olla niin estottomia… Järjen menettäminen tekee osaltaan elämästä sujuvampaa. Colline torui sohvalle yrittävää koiraa ja samalla paljastui, että Shawn oikeastaan päätti kaikkien näiden päivien jälkeen pelkäävänsä niitä, kun mies pomppasi lautasensa kera sohvan taakse… Se siitä yksinkertaisuudesta.

Minä toisaalta huomasin hankkineeni itseni melko hyvään kuntoon. Töissä ei pitäisi olla ongelmia, kunhan nyt ensin tervehdyn ja pääsen sinne…

Awwawwawaw, mikseivät muut parit tee mitään noin ihanaa? Ja Malikilla oli vielä melko hyvä ääni. Collinekin nautti esityksestä, mutta Lucy vaikutti harmistuneelta. Ehkä Ronald ei ollut viime aikoina ollut kovin romanttinen? Tai sitten ilmeellä oli jotain tekemistä Lucyn vatsan murinan kanssa. Lapsia.

Lucy sentään oli omatoiminen… Tosin tavalla, josta en oikein välitä. Pitäisikö roskiksetkin laittaa lukkoon? Tai no, laittaisin varmaan jos pystyisin, lähtien vessan ovista.

Gwen oli aika lailla pitänyt taloa pystyssä, kun minä sairastin. Nytkin pystyin täysin luottamaan naiseen, kun tämä haki ruoat jääkaappiin lähettimeltä. Puhuen taas kohteliaasti kuin sihteeri. Joidenkin heijasteet menneisyydestä ovat kätevämpiä kuin toisten. Malik sokeltaa arabiaa ja käyttäytyy kuin vakooja kun taas Gwen on hyvinkin kätevä ja toimelias uranainen. Ainakin ennen kotiäidin roolia oli…

En tiedä olemmeko me kuitenkin melko normaaleja vai sitten kaupungin ihmiset vähän haksahtaneita, mutta vieraita meillä ramppasi tyhjentämässä jääkaappia.

Lucy jos nyt laitat kunnolla vaatetta päälle ja tulet pois sieltä sateesta itkemästä ettet saa keuhkokuumetta… Minun pitäisi kai piristää Lucya jotenkin. Mutta miten teen sen rohkaisematta hänen harhojaan? Nytkin Lucy kirosi jotain ulkoavaruuden flunssaa ja epidemiamaailmanvalloitustekniikkaa.

Miehet ovat joskus niin kylmiä…

Lucy D:

Will :D

En voinut vastustaa

Miksi ne tappelevat aina kun meillä on vieraita? Ei näytä varmaan kovin hyvältä… Ja ei, en saanut tavoitepisteitä liittyen tappeluun. Mukava vain, kun susia ja preeriakojootteja käy tontilla. Eläimille on joskus järkevämpää jutella kuin hulluille. Siis silloin harvoin kun nämä eivät ole muissa maailmoissa tai toistensa kurkuissa.

Toisaalta… Taidan olla itsekin luisumassa pimeälle puolelle…

Lucy löysi jopa monta tähteä putkeen! Hyvä vain, saadaan rahaa taloon. Lucy vain nimesi tähdet niin kummallisesti, että kukaan ei ikinä tule muistamaan niitä ulkoa mitenkään. Numero- ja kirjainsarjoja joilla kuitenkin on kuulemma jokin syvä merkitys… Yksi yhdistelmä taisi olla hänen vankinumeronsa 006587 selliosastolta 8G vankileiriltä 96 planeetalta XJ865. Mahtoi olla mielenkiintoinen reissu.

Tulen kyllä kohta pois Malik älä ryhdy valittamaan niin kuin Will… Ensinnäkin auringon laskettua pitäisi hakeutua taas aurinkolampun alle. Huoh. Taas yksi päivä pulkassa. Yksi monista. Pääsenköhän ikinä pois täältä? Edes vessan ovesta, se olisi hyvä alku. Minusta nimittäin tuntuu, että Malik sai päähänsä, että täällä on käynnissä biokemiallinen hyökkäys (no sori jos haisin vähän pahalta ja hei siivoaisitte tekin vessaa useammin) ja telkesi kunnon barrikadilla oven. Tohinasta päätellen muut innostuivat leikistä, kukin luuli omiaan miettiessään mistä on kyse...

(aikasemmat ilmestyneet osat yms. löytyy tuosta --->)

8. PÄIVÄ

Aamu sai heti vauhdikkaan ja yllättävän käänteen, kun Ronald taisi vihdoin sortua avoimeen flirttailuun Collinen kanssa. Harmi vain, että Will näki. Eikä pitänyt näkemästään, ei sitten yhtään. Tämä oli oikeastaan vain ajan kysymys. Saa nyt nähdä miten ne kaksi tulevat jatkossa toimeen, ainakin molemmat osaavat pitää puolensa… En siis ihan ehtinyt paikalle todistamaan tilannetta, mutta ilmeet ja miinukset kertoivat kaiken tarpeellisen.

Nukuin flunssaani pois, ja luulin näkeväni kuumeharhoja, kun Shawn ilmestyi viereeni. Hyvä, että jotkut asiat eivät muutu. Oli lohdullista saada joku vierelle.

Lucylla ei mene kovin lujaa. Yskä vaivaa ja hygieniamittari punaisena luulisin…

Noh, kylpyhuoneen altaassa peseytymiseen verrattuna keittiön altaassa peseytyminen on kyllä ihan eri luokkaa. Gwen, onko sinulla jotain vahvaa desinfiointiainetta? Tai Malik, sinulla? Kaiken lisäksi Lucy hääti kaikki pois huoneesta kultaansa lukuun ottamatta. Meni pitkään, ennen kuin päivä palasi raiteilleen. Lucy kun puhui jotain haudoista pinttyneestä liasta… Eliköhän Lucy jossain seikkailupelissään vai oliko se oikeasti päässyt jotain hautoja joskus koluamaan? Taustatietoa peliin tai jotain…

On ne nyt kuitenkin melko aww nämäkin... Ainakin välillä...

Outo onnittelukohde…

Seikkailu-uralla työasut muuttuvat koko ajan kummallisemmiksi… Ainakin niin olen tuumannut tähän asti. Katsotaan nyt, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Niin siis kuten näette, minä jopa ylenen urallani. Parempi auto. Suunta on oikea.

Kummalla on parempi itsetunto pohjalla?

Huups… Nyt katkesi jonkun pinna. Ensimmäinen pölypallo talossa enkä ollut todistamassa sitä… Niin siis en ole pahoillani tai mitään. Mutta olisin mennyt vasemmanpuoleiseen joukkoon hurraamaan. Willillä oli kaikki oikeus puolustaa tyttöystäväänsä.

…Mitämiten? Ikä. …Willillä vahvempi lääkitys? Ainakin Ronald näytti tappelusta laihtuvan parempiin mittoihin, ainahan pitää sitä jotain positiivista löytää...

Minulla taitaa olla uusi suosikkipari.

Vai oletteko nähneet Malikin hymyilevän noin aiemmin? <3 Pitää pyyhkiä viimeisin merkki pois ennen raportin antamista. Ja pari muutakin merkintää nyt kun alan miettiä…

Kun Collinella ja Willillä se on koko ajan tätä niin…

Kyllä ne nyt erottuvat joukosta. Laatuaikaa rakkaan kanssa? Monia eri tapoja.

Ilta oli kuulemma vähän tylsä siihen asti, kunnes palasin töistä. Silloin alkoi tapahtua.

Ensinnäkin jeah, ylennys! Täältä tullaan huippu!

Sitten päätin, etten nuku sinäkään yönä omassa sängyssäni. Ja että minun pitäisi kunnioittaa muiden yksityisyyttä enemmän… Mutta hei kuka Malik kuivasi suihkun lattiaa juuri kun olin peseytymässä? Ja kuka koikkelehtii aina alusvaatteissa? Joten payback time. Ja show minulle.

plusplus

Olin kutsunut vieraan, yhden uusista ystävistäni, kylään. Siksi aikaa kun olen töissä, vähän vahtimaan ja pitämään järjestystä. Mutta ensin oli vähän vaivaantunutta. Eivät pojat nyt niin äänekkäitä olleet? Taisi olla vain uusi tilanne kaikille.

Anteeksi anteeksi menen pois… Mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun näen Malikin ilman paitaa.  Virn.

Kun palasin, oli uuteen käänteeseen jo totuttu. Niin kuin kaikkeen muuhunkin aina ennenkin eikä tämä suinkaan ollut oudoimmasta päästä.

Paikkani sängyssä taidettiin viedä.

Ja kuten huomaatte, huokaisin helpotuksesta, kun flunssaepidemia alkoi hellittää. Minäkin olin jo terve, miksi muuten olisin käynyt töissä?

Lucy liittyi siis itkevien kerhoon. Aina kun ensin jotain hyvää ja vastapainoksi sitten tätä… Jopa telkkarin nainen katsoo huolestuneena. Ei olisi ehkä tarvinnut sattua niin, Ronald viittilöi naista telkkarissa painumaan jonnekin tosi rumin elein. Lucy ei ainakaan siitä piristynyt eikä kummankaan mielenterveys tai todellisuudentaju erityisemmin kirkastunut.

Gwen tiedätkö voisi sitä hanaa yrittää korjatakin ennemmin kuin vain tyynesti pestä astiat, kastua itse samalla yhtä pahasti ja lähteä pois? Toisaalta ei minulla ollut valittamista hommassa, sainpahan ylimääräisen vesiannoksen samalla, kun hana roiski vettä minne sattuu.

Sitten pääsinkin todistamaan toista pölypalloa. Oli se toistaiseksi melko huvittavaa, mutta jos tästä tulee tapa, niin sitten huolestun…

Tai lähennä huolestuin nyt siksi, etten huolestunut. En tainnut lukeutua kovinkaan paljon tervejärkisten joukkoon, kun vieraamme reaktio oli tämä ja minulla jotain muuta…

Lucy katsoi minua melko murhaavasti, kun olin erehtynyt hurraamaan Willille pari kertaa, mistä huolimatta poika tosin taas hävisi. Liukenin paikalta kuin lehti tuuleen.

Vessojen tilanne kuvastaa usein aika hyvin sitä, miten talossa menee. Minulla ei ole aikaa siivota, kun pitää opiskella töitä varten… Ja muut eivät välitä nyt näköjään tarttua toimeen.

Hetken aikaa ehti olla taas ihan normaalia… Sitten saapui alusvaatekansa. Kai ainakin Colline onnistui tutustumaan vieraaseemme? Eikö ulkopuolisten kanssa ystävystyminen ole hyvä asia?

Yskä kiersi edelleen talossa, sain taas oman osani… Lähinnä se oli minulla, Lucylla ja Ronilla vuorotellen, mutta esimerkiksi Will ja Gwen saivat välissä osansa.

Nytkin päätin vetäytyä sairaiden sohvalle, jotta tartunta ei taas leviäisi. On se niin hankalaa.

Milloinkohan pääsen seuraavan kerran oikeasti sänkyyni nukkumaan? Pari päivää on tullut jo taas valvottua… Vaikuttaa työpanokseen huonosti. Auts. Haluan pois täältä. Oikeasti. Näen painajaisia likaisista vessoista, pölypalloista ja omaan keuhkolimaan tukehtumisesta niinä pieninä hetkinä, kun saan nukuttua jossain. En ole jaksanut kiinnittää sairaana huomioita paljon hullujen höpinöihin niin kuin edellisinä päivinä. Kai siihen pitää tehdä muutos, kertoa jostain muusta kuin omasta nuhasta tai tappeluista ja kuherteluista.

(kaikki aiemmin ilmestyneet osat yms. löytyy tuolta --->)

7. PÄIVÄ

Aamun ensimmäinen yllätys. Autiomaassa satoi lunta. Kuulemma harvinaista mutta ei tavatonta. Siihen reagoitiin eri tavoin. Ronald oli innoissaan, muistaisi nyt vain laittaa enemmän vaatetta kun olisi kunnon syy. Minua hän ei kuuntele. Tai no, en ole viitsinyt mennä paljon mitään sanomaankaan etten saa puolialastonta kiimaista miestä kimppuuni…  Malik nurisi jotain jälkien hävittämisen vaikeudesta.

Ja oli muuten järkevää mennä ihailemaan sitä näkyä talon pienimmästä ja korkeimmalla olevasta ikkunasta.

Will oikein loisti sinä aamuna. En tiedä miksi. Jos voisi jotenkin selkeästi nähdä simien mielialan… (sivupalkissa pikkukuvissa platinaa) Hän taisi vain intoilla lumesta, muistutti kuulemma kodista. Will olikin niin vaalea, eikö se ole tyypillistä pohjoisessa asuville? Ja siellä sataa myös säännöllisesti lunta. Ainakin Will selitti innoissaan pulkkamäkiromuralleista ja lumisodista. Niitähän ei voi niin leikkiä yksin, Willillä todella oli ollut joskus ainakin paljon ystäviä…

Pääsin ensimmäisen kerran kunnolla korjaushommiin. Turha sitä on siivota lattiaa koko ajan kun kuitenkin siellä on taas vuodon takia kohta tulva. Hullut vain eivät älyä sitä.

Ainakaan lunta ei pelätty, sekin olisi voinut olla ihan mahdollista. Päin vastoin siitä saatiin lisäviihdykettä ja vaihtelua arkeen. Colline taisi varoittaa minua, että lumessa saattaa kulkea pentuja, jotka hukkuvat näkyvistä. Olin niin hyvällä tuulella, että ihan Collinen mieliksi katsoin kunnolla ennen jokaista askelta, ennen kuin astuin.

Täytyy myöntää, että sorruin vähän pitämään hauskaa. Ehkä lumiukko piristäisi muitakin.

Hyvä tuuleni jäähtyi hieman, kun tulin sisälle. No jaa, ei Shawn ole minun tai mitään, mutta tunne näytti olevan molemminpuolinen.

Ja kai hyvä, että Gwenkin saa jotain toimintaa. Nyt Malik oli ainoa, joka ei ole tehnyt mitään romanttista elettä ketään kohtaan.

Kun yö oli valvottu, porukka nukkui taas päivällä. Sentään minun kuntoilulleni ei ollut tällä kertaa kiusallisia todistajia ja Gwen innostui siivoamaan keittiön kunnolla, kun ei ollut ketään pyörimässä edessä. Jotain nainen höpisi siitä, että näin torstai-iltaisin on hyvä siivoat kun mies ja poika ovat tekemässä yhteisiä juttuja… Oli sunnuntai aamupäivä oikeasti. Mutta vaikka yritin höristää korviani en ikinä saanut tietää, mitäköhän nuo yhteiset jutut ovat. Niitä vaikutti olleen paljon ja muinakin päivinä, kai Gwen oli vain puhdas esimerkki pullantuoksuisesta kotiäidistä. Sihteerin hommia joskus kai nuorempana…

Asummeko autiomaassa aavikolla vai emme? Päätin olla näyttämättä pingviiniä muille, ainakaan se näky ei tekisi kenestäkään selväjärkisempää.

Oli hauska nähdä, miten muiden persoonallisuudet tulivat esille niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin lumiukon ulkonäössä.

Mutta sitten Lucy näytti liittyvän huolestuneiden mutisijoiden joukkoon. Suurin osa huokaili, osa mutisi ja tähän mennessä sentään Ronald oli vain itkenyt ääneen.

Sitten oli Will… Poika oli ihan ylikierroksilla aamusta lähtien kun näki lumen.

Lumiukkojen kokoelma karttui koko ajan. Yhden olisi nyt vielä ymmärtänyt, mutta kun kaikki halusivat tehdä oman… Kyllä ne ovat lapsia.

Noh, taas uudet bestikset.

Ruoan tuhlaus jatkuu.

Sitten tuli uusi mutka matkaan: Sain töistä jonkun sitkeän flunssan. Toivoin kovasti, että kukaan muu ei saisi sitä. Mutta minkä sille voi, kun lumen tulo oli vähän kylmettänyt kaikkia ja eletään tiiviisti saman katon alla koko ajan…

Tarpeet laskivat tavallista nopeammin ja meinasin kuolla jo janoon.

Lopulta menin suihkuun suihkuhuoneessa kuppaavasta Willistä huolimatta. Poika ei näyttänyt sentään huomaavan minua.

Malik älysi eristäytyä, kun taloa ylläpitäessäni ja muita vahtiessani en voinut olla silloin tällöin köhimättä. Kuin olisi kaarnaa kasvanut kurkkuun… Lopulta Lucy sai tartunnan ja sitä kautta pian Ronald. Aina kun toinen niistä parantui ne tartuttivat toisensa taas uudestaan.

Onnitelutrendi näyttää pitävän pintansa.

Minä olisin katsonut noin ehkä muutama päivä aiemmin, mutta nyt yleiseen kuherteluun on jo tottunut. Malikilla ja Shawnilla ei tainnut vain olla muuta tekemistä.

Ei hetkinen… Sitten myös pallonheittely näytti tekevän paluun. Oli se sentään rakentavampaa tekemistä kuin toisten muhinoinnin katselu. Kunhan vain pojat eivät paleltuisi ulkona.

Gwen hankki vähän rahaa taloon löydettyään uuden tähden. Gwen nimesi sen pitkän mietinnän jälkeen itsensä mukaan. Olikohan hyvä vai huono juttu, etteivät entinen mies ja karannut poika ole enää niin tärkeitä Gwenille? Ehkä se oli avain selväjärkisyyteen. Ettei vatvo menneessä.

Hullujen edistyminen oli muutenkin tasaista. Ainakin osa näytti olevan selväjärkisempiä. Colline tosin opeteltuaan ruoanlaittoa paljasti minulle, että ravitsevammalla ruoalla lemmikit kasvavat nopeammin ja terveemmiksi. Se siis siitä toivosta Collinen kohdalla… Ja selvisi osin, miksi jääkaappi tyhjenee niin nopeasti. Collinen ruoat ”koirille ja kisoille” ovat päätyneet nyt erittäin lihavan haisunäädän suihin ruokintapaikalta.

Ai, ja minä kun luulin, että ne tulisivat nyt paremmin toimeen keskenään. Shawn ihan Malikin kiusaksi söi sottaisesti, Malik nyrpisti nenäänsä.

Mutta sitten Shawn tapojensa vastaisesti siivosi lautaset pöydästä… Mieli vaihtuu kuin… Noh… Lääkkeissä olevalla. Ainakin Malik näytti olevan mielissään. Vielä enemmän kun Shawn tarjosi hänelle talon parhaan paikan telkkarin yläpuolisen seinän tuijotteluun... Colline ei tykännyt siitä, että Malik tuli ja laittoi seinän liian kovalle, vaihda edes kanavaa nainen pyysi. Muuten on vaikea keskittyä koirien kasvupäiväkirjojen täydentelyyn. Minun pitäisi kohta hankkia jostain lisää paperia ja kirjoja...

Yritä nyt siinä levätä ja nukkua flunssaa pois, kun joku pari kuhertelee samassa huoneessa. Sentään kaikki sairastuneet olivat nyt yhdessä paikassa, ehkä epidemia ei leviäisi… Mutta kohta heräsin uuteen ääneen.

Lucy ensinnäkin oli kärttyinen, sitä se alhainen tavoitemittari teettää.

JA sitten… En tiedä mitä tapahtui. Kuulin vain hyvin mielenkiintoiset tilulilurimpunrimpun sekoitusäänet, kun monta asiaa tapahtui yhtä aikaa joidenkin välillä.

Minun oli pakko lähteä lepopaikastani, kun Colline ystävällisesti vihjasi vähän myöhässä, mitä kohta tapahtuisi. Kohotin vain kulmakarvojani. Jaaha. Siihenkin alkoi jo tottua ja turtua. Tosin ihmettelen, miksi Willistä oli niin kauheaa nähdä Colline ilman vaatteita. Eivätkö ne olleet olleet yhdessä pisimpään talon asukkaista?

Sentään minulla oli jokin syykin lähteä muualle. Halusin käydä tarkistamassa, mistä oli kyse.

Ainakin Gwen taisi hyväksyä rauhallisesti sen, ettei hänellä ole enää mahdollisuuksia. Kai minunkin oli pakko. Ne kaksi löysivät toisensa viivellä kummallisesti nyt yhtäkkiä, mutta touhu oli sitäkin intohimoisempaa. 

Sentään jotkin asiat eivät muutu… Ainakaan Gwen ei ollut katkera. Minunkin oli helppo hymyillä. Aina kunhan vain muilla on kaikki hyvin.

":D :D :D :D" Lisää hyviä juttuja tälle illalle. Aina hyvä kun porukka tulee toimeen keskenään näinkin hyvin.